Maija Karhi on kuollut – kahdesti Jussilla palkittu 1950- ja 1960-lukujen filmitähti
Maija Karhi elokuvassa Älä nuolase... (1962). Kuva: KAVI
Kahdesti Jussi-patsaalla palkittu näyttelijä Maija Karhi kuoli tänään lyhyen sairauden jälkeen, Yle uutisoi. Karhi oli syntynyt Turussa 18. päivänä maaliskuuta vuonna 1932 ja hän oli kuollessaan 86-vuotias. Valkokankaalla Karhi totuttiin näkemään hyvin tyttömäisten nuorten naisten rooleissa, joista veikeä Karhi suoriutui mieleenpainuvasti silloinkin, kun itse tehtävä ei siihen aihetta antanut.
Karhi oli aikansa työllistetyimpiä nuoria naisnäyttelijöitä, joka jakoi aikansa elokuvan, teatterin ja radion välillä. Teatterinjohtajaisän ja näyttelijä-äidin perheeseen syntynyt Karhi kävi Suomen Teatterikoulun vuosina 1950–1953, minkä jälkeen hän sai hetki pitkän kiinnityksen Intimiteatteriin. Vuonna 1965 Karhi siirtyi Kansallisteatteriin, jossa hän näytteli eläkkeelle jäämiseen saakka vuoteen 1999.
Karhin elokuvaura alkoi raskaana olleen Ritva Arvelon sijaisnäyttelijänä Matti Kassilan läpimurtoelokuvassa Radio tekee murron (1951). Myöhemmin Karhi nähtiin pienessä osassa Arvelon ainoassa elokuvaohjauksessa Kultainen vasikka (1961) ja suuremmissa tehtävissä Kassilan elokuvissa Kuriton sukupolvi (1957) ja Äl' yli päästä perhanaa (1968). Samana vuonna Radio tekee murron -filmin kanssa Karhi teki ensimmäisen varsinaisen filmiroolinsa Ilmari Unhon ohjaamassa Sadan miekan mies -seikkailuelokuvassa, ja seuraavana vuonna hänet nähtiin jo yhdessä päärooleista Roland af Hällströmin ohjaamassa aikansa kohuelokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa ja sivuosassa Lasse Pöystin ohjaamassa Kaikkien naisten monnissa. Valentin Vaalan ohjauksessa Karhi näytteli Siltalan pehtoorin uudelleenfilmatisoinnissa vuonna 1953.
Senni Nieminen ja läpimurtoroolinsa tekevä Karhi elokuvassa Kun on tunteet (1954). Kuva: KAVI
Ensimmäiset filmiroolinsa Karhi teki kolmelle suurimmalle tuotantoyhtiölle, mutta varsinaiset tähtiroolinsa hän sai pienemmiltä tuottajilta. Yhteistyö tuottaja-ohjaaja Veikko Itkosen kanssa alkoi Maailman kauneimmalla tytöllä (1953), jossa Karhilla oli vain pieni sivuosa. Sen sijaan kaksi seuraavaa Itkosen kanssa tehtyä elokuvaa tarjosivat Karhille merkittävät roolit: Karhi ja hänen ystävänsä, moninkertainen vastanäyttelijä Heidi Krohn näyttelivät nuoria naisia Itkosen ohjaamassa väärinkäsityskomediassa Tyttö tuli taloon (1956) ja Itkosen jälleen itsensä ohjaamassa Vaarallisessa vapaudessa (1962) Karhi näytteli yhtä päätehtävistä muiden nuorten näyttelijöiden kanssa. Neuvostoliittolaisesta loikkarista kertova Vaarallista vapautta toi Karhille hänen uransa toisen Jussi-palkinnon parhaasta naissivuosasta.
Läpimurtonsa Karhi teki Erik Blombergin ohjaamalla ja tuottamalla Kun on tunteet -draamakomedialla (1954). Maria Jotunin teksteihin pohjautuvassa filmissä Karhi näytteli koomisen sivuroolin leskirouva Myyrin (Senni Nieminen) piikatyttönä. Blombergin elokuva oli suuri arvostelumenestys ja se toi 22-vuotiaalle Karhille parhaan naissivuosanäyttelijän Jussi-palkinnon.
Antti Litja ja Karhi elokuvassa Vaarallista vapautta (1962). Kuva: KAVI
Pääasiassa sivurooleja näytellyt Karhi teki kaksi varsinaista naispääosaroolia, molemmat sotilasfarsseissa: Esko Töyrin Vääpelin kauhussa (1957) ja Aarne Laineen Murheenkryynin pojassa (1958). Samana vuonna Vääpelin kauhun kanssa Karhi nähtiin myös Töyrin ohjaamassa Pää pystyyn, Helenassa, jossa Karhi näytteli Elina Pohjanpään tunnetuksi tekemän Päivin roolin. 1960-luvun alussa hänet nähtiin sivuosassa neljässä Aarne Tarkaksen elokuvassa: nuorisodraamassa Nina ja Erik (1960), romanttisissa komedioissa Olin nahjuksen vaimo (1961) ja Älä nuolase... (1962) sekä Pekka ja Pätkä neekereinä -filmissä (1960). Karhin 1960-luvun filmirooleihin lukeutuvat myös Arvelon Kultainen vasikka (1961),
Karhin viimeinen elokuvarooli oli Antti Peipon Ihmemiehessä (1979) liki neljäkymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen hänet nähtiin vielä parinkymmenen vuoden ajan aktiivisesti Kansallisteatterin lavalla sekä useissa tv-rooleissa.
Karhi, Anja Hatakka ja Ossi Elstelä elokuvassa Pekka ja Pätkä neekereinä (1960). Kuva: KAVI
Leo Jokela, Karhi ja Veikko Linna elokuvassa Vaarallista vapautta (1962). Kuva: KAVI
Matti Oravisto, Karhi, Heidi Krohn ja Joel Rinne elokuvassa Tyttö tuli taloon (1956). Kuva: KAVI
Maija Karhi ja Heidi Krohn elokuvassa Tyttö tuli taloon (1956). Kuva: KAVI
Lasse Pöysti ja Karhi elokuvassa Kaikkien naisten monni (1952). Kuva: KAVI
Leif Wager, Karhi ja Tommi Rinne elokuvassa Kaks' tavallista Lahtista (1960). Kuva: KAVI
Maikki Länsiö, Leo Jokela ja Karhi elokuvassa Kuriton sukupolvi (1957). Kuva: KAVI
Maija Karhi elokuvassa Minä soitan sinulle... illalla... (1954). Kuva: KAVI
Maija Karhi ja Veikko Sinisalo elokuvassa Murheenkryynin poika (1958). Kuva: KAVI
Karhi ja Oke Tuuri elokuvassa Oi, muistatkos (1954). Kuva: KAVI
Heidi Krohn ja Karhi elokuvassa Pää pystyyn, Helena (1957). Kuva: KAVI
Krohn ja Karhi elokuvassa Paksunahka (1958). Kuva: KAVI
Pirkko Karppi, Karhi ja Erkki Viljos elokuvassa Siltalan pehtoori (1953). Kuva: KAVI
Eija Inkeri, Toini Vartiainen ja Karhi elokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952). Kuva: KAVI
Åke Lindman, Vartiainen, Karhi ja Esko Saha elokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952). Kuva: KAVI
Eija Inkeri, Vartiainen ja Karhi elokuvassa Suomalaistyttöjä Tukholmassa (1952). Kuva: KAVI
Pia Hattara, Karhi, Marja Korhonen ja Leif Wager elokuvassa Olin nahjuksen vaimo (1961). Kuva: KAVI
Karhi ja Helge Herala elokuvassa Olin nahjuksen vaimo (1961). Kuva: KAVI
Elsa Turakainen ja Maija Karhi elokuvassa Älä nuolase... (1962). Kuva: KAVI