Solar Films on tuottanut jo yhdeksän debyyttiohjausta

Laura Malmivaara Levottomissa, Solar Filmsin 3. elokuvassa. Kuva: Solar Films.

Tänä vuonna tuli kuluneeksi pyöreät 20 vuotta Solar Filmsin perustamisesta, joskin yhtiön ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva valmistui vasta vuonna 1997. Alle kahdessakymmenessä vuodessa Markus Selinin ja Jukka Helteen luotsaama Solar Films on ehtinyt tuottaa enemmän esikoisohjauksia kuin yksikään toinen nykyisistä suomalaisista tuotantoyhtiöistä.

Solar Filmsin historian ensimmäinen ohjaajadebytantti oli Aku Louhimies, jonka Levottomat (2000) oli yhtiön kolmas pitkä elokuva. 290 000 katsojallaan se oli myös vuoden katsotuin kotimainen elokuva. Levottomat kasvoi elokuvatrilogiaksi, jonka kaksi seuraavaa osaa olivat nekin esikoisohjauksia: Lenka Hellstedt debytoi Minä ja Morrisonilla (2001) ja Minna Virtanen Levottomat 3:lla (2004). Jälleen yleisömenestys seurasi: Hellstedtin filmi sai 245 000 katsojaa ja Virtasenkin lähes 135 000 katsojaa.

Solar Filmsin tuottamista esikoisohjauksista täysin alle odotusten jääneitä ovat kahden suomalaisen musiikkiyhtyeen varaan rakennetut filmit: Pete Riskin ohjaama kauhuelokuva Dark Floors (2008) ja Stobe Harjun ohjaama kanadalais-suomalainen fantasiaelokuva Imaginaerum (2012). Molemmat saivat vain noin 17 000 katsojaa.

Lordi- ja Nightwish-yhtyeitten elokuvien välissä Solar Films ehti tuottaa myös Marja Pyykön ja Anders Engströmin ohjausdebyytit. Pyykkö debytoi Sisko tahtoisin jäädä -nuorisofilmillä (2010), joka sai lähes 140 000 katsojaa, ja Engström kolmannella Vares-elokuvalla, Vares – Pahan suudelmalla (2011), joka meni hieman yli 200 000 katsojalle. Suomenruotsalaisella Engströmillä oli entuudestaan huomattava kokemus TV-tuotantojen ohjaamisesta niin Suomessa kuin Ruotsissakin.

Kokemusta oli myös Peter Franzénilla, mutta vain lukuisten kotimaisten menestyselokuvien näyttelijänä. Rukajärven tien (1999) pääosassa koko kansan tietoisuuteen tullut Franzén debytoi elokuvaohjaajana omaelämäkerralliseen romaaniinsa pohjautuvalla Tumman veden päällä -draamalla (2013), jonka hän myös käsikirjoitti. Tunnetuista tekijöistään huolimatta elokuva oli kaikkea muuta kuin kaupallinen ja varma menestys, mutta sai silti peräti 90 000 katsojaa.

Viime vuonna Solar Films tuotti vain kaksi elokuvaa, joista Kesäkaverit oli ensimmäinen pitkän näytelmäelokuvan ohjaustyö Inari Niemelle. Pojan ja ilveksen (1998) ohjanneen Raimo O. Niemen tytär oli jo pari vuotta aiemmin ohjannut teinitähti Robinista kertovan menestysdokumentin Solar Filmsille. Kesäkaverit sai sekin 130 000 katsojaa.

Lähitulevaisuudessa Solar Films tuottaa ainakin kolme esikoisohjausta: näyttelijä Tiina Lymi ohjaa Piilotetut-nimisen draaman, Alli Haapasalo Syysprinssin Anja Kaurasen romaanin pohjalta ja näyttelijä-teatterimies Mikko Kouki Fingerpori-komedian Pertti Jarlan suositun sarjakuvan pohjalta.

Yhteensä näistä kahdestatoista Solar Filmsin esikoisohjaajasta peräti tasan puolet ovat naisia, yhdeksästä valmistuneesta esikoisohjauksesta neljä on naisten ohjaamia.

Studiokauden tuotantoyhtiöistä eniten esikoisohjaajia "tuotti" Suomi-Filmi, peräti 23, joskin esimerkiksi Tunteita-episodielokuvalla oli neljä ohjaajaa ja kaikki siten debytantteja. Suomen Filmiteollisuuden leivissä debytoi seitsemäntoista ohjaajaa, Fennada-Filmillä vain kuusi.

Muiden tuotantoyhtiöiden esikoisohjaajat

Kinotar Oy on puolestaan tuottanut kahdeksan esikoisohjausta, eli vain yhden vähemmän kuin Solar Films, mutta täysin poikkeuksellisesti Kinottaren kahdeksasta esikoisohjaajasta viisi on naisia. Kaisa Rastimo debytoi Suolaisella ja makealla (1995), Taru Mäkelä Pikkusisarella (1999), Sakari Kirjavainen elokuvalla Ken tulta pyytää (2001), Johanna Vuoksenmaa Nousukaudella (2003), Esa Illi Broideilla (2003), Hanna Maylett Erottamattomilla (2008), Mari Rantasila Risto Räppääjällä (2008) ja Ville Jankeri Pussikaljaelokuvalla (2011). Näistä suurimmat yleisömenestykset olivat Risto Räppääjä 215 000 ja Nousukausi 165 000 katsojallaan. Lisäksi Nousukausi palkittiin Jussi-gaalassa vuoden parhaana elokuvana.

Helsinki-filmi Oy taasen on tuottanut seitsemän esikoisohjausta: JP Siilin Hymypoika (2003), Dome Karukosken Tyttö sinä olet tähti (2005), Riina Hyytiän Keisarin salaisuus (2006), JP Valkeapään Muukalainen (2008), Toni Laineen Pihalla (2009), Jyri Kähösen Ja saapuu oikea yö (2012) ja Antti Heikki Pesosen Päin seinää (2014). Näistä ylivoimaisesti suurimman yleisönsuosion sai Tyttö sinä olet tähti, joka pyöri 130 000 katsojalle. Palkintomittarilla Muukalainen ja Päin seinää olivat menestyksekkäimpiä.

Melkeinpä uusien ohjaajien esilletuontiin erikoistunut Blind Spot Pictures Oy on tuottanut kuusi esikoisohjausta: Saara Saarelan Kuningas Hidas (2000), Simo Halisen Cyclomania (2001), Aleksi Salmenperän Lapsilla & aikuisia (2004), AJ Annilan Jadesoturi (2006), Heikki Kujanpään Putoavia enkeleitä (2008) ja Timo Vuorensolan Iron Sky (2012). 182 000 katsojallaan Iron Sky oli niistä suurin yleisömenestys, kun taas Cyclomania sai peräti kahdeksan Jussi-ehdokkuutta, voittaen vain musiikistaan.

MRP Matila Röhr Productions Oy on tuottanut kuusi esikoisohjausta, kaikki miesten ohjaamia: Atro Lahtelan Silmä silmästä (1999), Ilkka Vanteen Lakeuden kutsu (2000), Pekka Lehtosaaren Röllin sydän (2007), Hannu Kahakorven Päätalo (2008), Mikko Kuparisen Rakkauden rasvaprosentti (2012) ja Taavi Vartian Rölli ja kultainen avain (2013). Eniten näistä sai katsojia Rölli ja kultainen avain, hieman yli 200 000, kun taas Lakeuden kutsu ja Röllin sydän saivat molemmat 150 000 ja Päätalo reilut 115 000 katsojaa.

Kinoproduction Oy:n riveissä ohjaajina ovat debytoineet Matti Grönberg elokuvalla Kummeli Stories (1995), Pekka Milonoff Rikoksella ja rakkaudella (1999), Klaus Härö Näkymättömällä Elinalla (2002), Arto Koskinen Kahlekuninkaalla (2002), Tapio Piirainen Raidilla (2003) ja Marjut Komulainen Me Rosvoloilla (2015). Grönbergillä, Piiraisella ja Komulaisella oli jo entuudestaan huomattava kokemus TV-työstä. Yleisömenestykseltään parhaimpia olivat Kummeli Stories noin 170 000 ja Raid  lähes 100 000 katsojallaan, Näkymätön Elina taasen oli suurin festivaali- ja palkintomenestys, mutta sitä pidettiin liian ruotsalaisena tuotantona Jussi-kilvassa.