Matti Ranin on kuollut

Teatterineuvos Matti Ranin on kuollut, kertoo Yle Uutiset. Tampereella 21. marraskuuta 1926 syntynyt Ranin ehti tehdä Suomen elokuvahistorian pisimmän elokuvauran, joka alkoi seitsemän kuukauden ikäisenä Ei auta itku markkinoilla -mykkäfilmissä vuonna 1927 ja päättyi ääniroolin Eetu ja Konna -animaatiossa vuonna 2011.

Suomen Kansallisteatteriin jo vuonna 1948 kiinnitetty Ranin palveli maan johtavassa teatterissa vuoteen 1975 asti, josta siirtyi Intimiteatterin johtajaksi vuosiksi 1975–1987 ja edelleen Teatteri Pienen Suomen johtajaksi vuosiksi 1987–1988.

Raninin elokuvaura alkoi hänen näyttelijävanhempiensa Saara ja Helge Raninin avustuksella. Vanhempiensa seurassa Uuno Eskolan Ei auta itku markkinoilla -elokuvassa seitsemän kuukauden ikäisenä nähty Ranin teki seuraavan elokuvaesiintymisensä avustajana Valentin Vaalan elokuvassa Loviisa – Niskavuoren nuori emäntä (1946). Monet Raninin varhaiset elokuvaroolit ja -työt olivat elokuvissa, joissa hänen isänsä näytteli.

Raninin ensimmäinen suurempi elokuvarooli oli Ilmari Unhon elokuvassa Kanavan laidalla (1949), jota seurasi vielä miespäärooli samana vuonna valmistuneessa Katupeilin takana -filmissä. Toivo Särkän ohjaama elokuva perustui Seere ”Serp” Salmisen menestysnäytelmään, jonka teatteriversiossa miespääosan näytellyt Rauli Tuomi kuoli ennen filmiversion toteuttamista. – Minut haettiin sitten hätiin, olin myöskin nuori, mutta en läheskään niin taitava kuin mitä Rauli Tuomi oli. Hän oli erinomainen näyttelijä. Ja niin minä pääsin sitten siihen mukaan ja se oli minulle suuri elämys, Ranin muisteli maaliskuussa 2013.

”Joka rooli mahdollisimman hyvin, siinähän sitä oli tavoitetta. Koko ajan rooleja tuli, sekä teatterissa että filmissä. Tein ihan ympärivuorokautisia jaksoja. Kunhan teki sen työn, mikä oli asetettu eteen ja vei sen kunnialla ja fuskaamatta läpi, niin siinä tavoitetta oli ihan tarpeeksi.” – Matti Ranin uransa alkuvuosista.

Tärkeimmät elokuvaroolinsa Matti Kassilan ja Edvin Laineen filmeissä tehnyt Ranin työskenteli Laineen kanssa ensimmäisen kerran Ruma Elsa -näytelmän filmatisoinnissa vuonna 1949. Ensimmäinen suurempi rooli Laineen ohjauksessa hänellä oli Isäpappa ja keltanokka -komediassa (1950), jonka kanssa samana vuonna valmistui Särkän ohjaama suuritöinen Mika Waltari -filmatisointi Tanssi yli hautojen (1950), jossa Raninilla oli ratsumestarin rooli.

Raninin kolme tunnetuinta elokuvaroolia olivat Kassilan neljän Komisario Palmu -elokuvan Toivo Virta, Laineen Tuntematton sotilaan Kariluoto ja Täällä Pohjantähden alla -filmatisointien Salpari. Uransa ainoan Jussi-palkinnon Ranin voitti Tähdet kertovat, komisario Palmu -elokuvan sivuroolista.

Laineen ohjauksessa Ranin teki kaikkiaan kymmenen elokuvaa: Ruma Elsa, Isäpappa ja keltanokka, Yhden yön hinta (1952), Jälkeen syntiinlankeemuksen (1953), Kunnioittaen (1954), Tuntematon sotilas, Pinsiön parooni (1962), Täällä Pohjantähden alla (1968), Akseli ja Elina (1970) ja Luottamus (1976). Kassila ohjasi Raninia elokuvissa Tyttö kuunsillalta (1953), Hilmanpäivät (1954), Kuriton sukupolvi (1957), Komisario Palmun erehdys (1960), Kaasua, komisario Palmu (1961), Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) ja Vodkaa, komisario Palmu (1969).

Suomalaisen elokuvateollisuuden kaaduttua Raninin filmiroolit vähenivät lukuisten muiden kokeneiden näyttelijöiden tavoin. 1980-luvulla hänet nähtiin vain Kari Paljakan Enkelipelissä (1986), 1990-luvulla Pekka Parikan komediassa Tie naisen sydämeen (1996) ja 2000-luvulla äänirooleissa suomalaisissa animaatioissa Röllin sydän (2007) ja Eetu ja Konna (2011). Ranin teki myös mittavan työn Disneyn animaatioiden suomenkielisten dubbausten ohjaajana ja näyttelijänä.

Raninin lukuisista televisiotöistä tunnetuimpia ovat Blondi tuli taloon-, Ihmeidentekijät-, Parhaat vuodet- ja Kotikatu-sarjat. Viimeisen televisiosarjaesiintymisensä Ranin teki Kari Väänäsen Taivaan tulet -sarjassa vuonna 2011.

Korkeasta iästä ja heikkenevästä terveydestä huolimatta Ranin kantoi tänä vuonna kortensa kekoon toimimalla Sotaveteraanikeräyksen TV-mainoskasvona Pami Teirikarin ohjauksessa. Rooli jäi sota-aikana ilmatorjuntaan osallistuneen Raninin viimeiseksi. – Se oli erittäin palkitsevaa ja niin sydämestäni sen tein, kun sain puhua asiaa rintamaveteraanien puolesta. Niin vähän maallista hyvää on heille tarjolla, että jos tässä pieni apu on, niin se on aivan suurenmoista. Me kaikki olemme niin paljon velkaa koko sille kansanosalle, joka taisteli ja rakensi tämän Suomen sodan jälkeen, Ranin kertoi viime keväänä.

Matti Raninin filmografia