DVD-arvostelu: Call Jane (2022) on elokuvallinen ja sujuvasti etenevä epookki ihmisoikeuksista

 Keski-ikäinen kotirouva Joy (Elizabeth Banks) tulee pitkästä aikaa raskaaksi ja odottaa innolla lasta asianajajamiehensä (Chris Messina) kanssa, mutta raskauden aikana Joylla todetaan sydänvika, joka saattaa viedä häneltä hengen raskauden aikana. Eletään 1960-luvun loppua Yhdysvalloissa, jossa vähän koulussa ja ahkerasti kirkossa käyneet kansankynttilät holhoavat kansalaisiaan ja päättävät raskaudenkeskeytyksistä näiden puolesta. Joy ei saa sairaalan johdolta lupaa aborttiin, vaikka hänen oma henkensä onkin uhattuna.

Aviomies tarjoaa sympatiaa, mutta ei apua. Joy ottaa elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja hankkiutuu laittomalle aborttiklinikalle. Siellä hän tutustuu kohtalotovereihinsa: monenlaisiin naisiin, joilla on eri syistä kiire saada raskautensa keskeytettyä. Joy päättää auttaa, salaa mieheltään, tyttäreltään ja keskiluokkaiselta elämänpiiriltään.

Call Janen esikoisohjaaja Phyllis Nagy oli yksi käsikirjoittajista Todd Haynesin Carolissa (2015), joka pohjautuu Patricia Highsmithin romaaniin ja sijoittuu 1950-luvulle. Call Janen käsikirjoitus sen sijaan ei ole Nagyn käsialaa. Ohjaajana hän osoittautuu lupaavaksi samoin kuin nuori elokuvaaja Greta Zozulakin. 16-milliselle filmille kuvattu Call Jane on kauttaaltaan elokuvallinen ja paikoitellen erittäin komea, mutta toisinaan kuvien outo rajaus häiritsee.

Ajankuvassa, epookissa, on onnistuttu erinomaisesti. Lavastus ja puvustus tukevat kuvaustyylin ajanmukaisuutta, samoin ääniraidalla soivat ja hyvin valitut vanhat kappaleet. Aidontuntuisuudesta lipsahdetaan vain Sigourney Weaverin kohtauksissa. Legendaarinen Weaver näyttelee iäkästä naisasia- tai pikemminkin ihmisoikeusaktivistia, mutta roolihahmo tuntuu karikatyyriltä kaikessa hippimäisyydessään. Banks sen sijaan lienee uransa parhaimmassa vedossa roolissaan, jonka ympärille koko elokuva on rakennettu, sillä liki kaikki nähdään Joyn silmin.

Mainiosti rytmitetty Call Jane kärsii jonkin verran sisätilapainotteisuudestaan, mutta se tempaa mukaansa ja kertoo enkelintekijöistä kerrankin ilman ammatin varjopuolien korostamista.

DVD:llä ääni on epäsynkassa varsinkin elokuvan loppupuolella.