Arvostelu: Bullet Train (2022) on epätasainen, mutta hauskaa viihdettä | 4K UHD

Toisinaan sijaisnäyttelijät alkavat ohjata elokuvien toimintakohtauksista vastaavaa toista kuvausryhmää ja siinä hyväksi osoittautuessaan saattavat päästä ohjaamaan kokonaisia elokuvia. David Leitch on yksi näistä harvoista sijaisnäyttelijöistä, jotka ovat edenneet urallaan ohjaajaksi saakka.

Leitchin tausta toimintakohtausten parissa näkyy joka työssä: Chad Stahelskin kanssa ohjattu John Wick (2014) sekä soolo-ohjaukset Atomic Blonde (2017), Deadpool 2 (2018), Hobbs & Shaw (2019) ja nyt tuorein työ Bullet Train (2022) ovat kaikki tyyliteltyä toimintaa vailla syvyyttä tai sisältöä.

Japanilaisromaaniin pohjautuva elokuva kertoo läpi Japanin kiitävästä luotijunasta, jonka sisustus on kuin yhdistelmä futurismia ja Liberacea. Kyydissä vain muutamia matkustajia – muutama tavallinen ihminen ja kourallinen roistoja ja palkkamurhaajia. Yksi heistä on Brad Pittin näyttelemä yhdysvaltalainen Ladybug, joka juttelee puhelimessa naispuoliselle kollegalleen ja purkaa sydäntään. Mies tuntee epäonnistuneensa kaikessa ja kohtaavansa jatkuvasti epäonnea. Siltä hänestä tuntuu vieläkin, vaikka junamatkan aikana hänellä jos jollakin on onni matkassa. Samaan junaan päätyneet murhamiehet ja -naiset käyvät suoraan tai salakavalasti toistensa kimppuun. Useat heistä ovat erään salkun perässä, joillakin taas on kana kynittävänä toisen matkustajan kanssa.

Bullet Trainissa on paljon puhetta ja oleellinen peittyy välillä tyhjän jauhamisen alle. Siksi elokuva on välillä vaikea seurattava, vaikka sen juoni on mitä yksinkertaisin Agatha Christie -muunnelma: idän pikajuna ja joukko ihmisiä, joilla on taito ja tahto murhata muita matkustajia.

Huumoria on runsaasti ja parhaiten sitä tarjoilee mainiossa vedossa oleva Brad Pitt, jonka onnistunut roolisuoritus tuo mieleen hänen mainion roolinsa Coenin veljesten Burn After Readingissa (2008). Pitt saa seuraa cameo-rooleja tekevistä isoista nimistä sekä elokuvan varsinaisten pääosien näyttelijöistä, joista Joey King näyttelee koulutyttömäistä ja Aaron Taylor-Johnson hienohelmaista murhaajaa.

Anamorfisena kuvatussa elokuvassa on useita erittäin epäskarppeja kuvia. Ihmetellä täytyy, miksei niitä ole kuvattu uudelleen tai käytetty toista ottoa.

Bullet Train on epätasainen jopa rytmiltään, mutta silloin kun se toimii, meno on hauskaa. Mauttomat lavasteet korostavat elokuvan sekopäisyyttä. Kerrontatyylien vaihtelu, visuaalinen tyylittely ja korostettu soundtrack-musiikin käyttö tuovat mieleen ennen kaikkea Matthew Vaughnin kädenjäljen, joka puolestaan on Guy Ritchien ja Quentin Tarantinon innoittamaa.