Blu-ray-arvostelu: Ärsykkeistä vapaata ruotsalaiskomediaa – Jalla! Jalla! (2000)

Ruotsiin pikkupoikana muuttanut libanonilainen Josef Fares ohjasi ensimmäisinä elokuvinaan kaksi samanhenkistä, mutta silti keskenään hyvin erilaista komediaa, romanttisen tapakulttuurikomedian Jalla! Jalla! (2000) ja maalaiskomedian Kopps (2003). Jalla! Jalla! on kertomus maahanmuuttajaperheen pojasta Rorosta (Fares Fares), jonka vanhemmat yrittävät naittaa hänet libanonilaistaustaiselle Yasminille (Laleh Pourkarim). Molemmat vaan ovat rakastuneita kantaväestöön kuuluviin ihmisiin, mutta suvun paineet ja traditiot ovat erityisen raskaita Yasminille, jota odottaa pakkopalautus kotimaahan, ellei tämä mene naimisiin libanonilaisen miehen kanssa. Ostaakseen lisäaikaa Yasmin pyytää Roroa uskottelemaan veljelleen, että he todella ovat menemässä naimisiin. Samaan aikaan Roro yrittää pitää asian salassa tyttöystävältään ja elämänsä rakkaudelta, Lisalta (Tuva Novotny).

Roron ja hänen tarinansa ohella seurataan hänen ystävänsä Månsin (Torkel Petersson) tarinaa. Måns on nuori kuntoiluintoilija, jolla ei enää ota eteen. Parisuhde on koetuksella ja Månsin elämä pyörii hänen velton lihansa ympärillä. Lääkärille tai psykiatrille menon sijaan Måns kokeilee kaikkea mahdollista noustakseen taas tilanteen tasalle.

Mitään uutta tai omalaatuista näissä juonikuvioissa ei ole, tietenkään. Aihe suvun perinteiden ja yhteiskuntaluokkien vaikutuksesta nuoriin rakastavaisiin on tarinoista vanhimpia. Tuoreutta tässä on ainoastaan sen verran, että tapahtumat kertovat maahanmuuttajista Ruotsissa. Sama normaalin ruotsalaiselokuvan kuvioon sopimaton puoli on elokuvan rennossa tunnelmassa, joka on luotu hölmöilyä pelkäämättä. Kun tähän yhdistetään halpa videokuvaus, niin eipä ole ihme, että Jalla! Jalla! muistuttaa enemmän oman aikansa eteläeurooppalaista komediasarjaa kuin ruotsalaista valkokangaselokuvaa. Jalla! Jalla! on miellyttävä, siinä ei ole mitään ärsyttävää eikä kyynisyyttä. Suuria syitä siihen, miksi siitä nauttii enemmän kuin muuten olisi syytä.

Blu-ray-tallenteesta sen verran, että koska kyseessä on SD-laadulla videolle kuvattu parikymmentä vuotta vanha elokuva, niin eihän tämä mitään aitoa HD-laatua ole. Ei lähellekään.