Rikas tunnelmassa, rikas jännityksessä – The Thing – "se" jostakin (1982) on John Carpenterin suurin mestariteos | 4K UHD

John W. Campbell Jr:n (1910–1971) pienoisromaanissa Who Goes There? joukko yhdysvaltalaisia tiedemiehiä elää eristyksissä Etelämantereella, kaukana kaikista ja kaikesta. He löytävät jään alle jääneen ikivanhan avaruusaluksen ja avaruusolion, joka ikiroudasta ylös kaivettuna alkaa lämmetä ja palata eloon, muuttaen muotoaan ja tappaen aina uuden isäntänsä.

1930-luvun lopulla ilmestynyt pienoisromaani oli pohjana Christian Nybyn loistavalle tieteiskauhujännärille Se toisesta maailmasta (1951) ja John Carpenterin suurelle mestariteokselle The Thing – ”se” jostakin (1982), joka on yhtä paljon uudelleenfilmatisointi Nybyn elokuvasta kuin uusi sovitus Campbell Jr:n tekstistä.

Carpenterin luottonäyttelijä Kurt Russell on tällä kertaa helikopterilentäjä R. J., joka on hieman ulkopuolinen tässä kaksitoistahenkisessä porukassa. Aiempien Carpenter-elokuvien rooliensa  tapaan Russell on ironinen ja kyyninen sankarin ja antisankarin yhdistelmä, johon katsoja voi luottaa silloinkin, kun elokuvassa ei kukaan tutkimusaseman miehistä tiedä, kuka kavereista on tällä hetkellä olion vallassa. Elokuvassa ei kuitenkaan ole pitkään aikaan varsinaista päähenkilöä, vaan se on ensemble-juttu, jossa hienojen näyttelijöiden heti toisistaan erottuvat persoonalliset roolihahmot ovat yhtä tärkeitä. Tietysti elokuvan edetessä väki vähenee ja Russellin hahmo alkaa saada yhä enemmän aikaa.

John Carpenterin tuotannolle tyypillisesti The Thing on kuvattu anamorfisilla linsseillä ja sen kuvaajana oli ohjaajan kolme edellistä elokuvaa kuvannut Dean Cundey. Resursseiltaan The Thing näyttää huomattavasti suuremmalta kuin yksikään toinen Carpenterin elokuva ja olihan se poikkeuksellisen kallis elokuva siihen aikaan, joskaan ei likimainkaan ennätyksellisen kallis. Jokainen dollari näkyy ja kuuluu lopputuloksessa. Olion muodonmuutoksiin liittyvät erikoistehosteet, erikoismaskeeraukset ja mekaniikka ovat kaikki parasta, mitä rahalla ja taidolla saa. Kaksi tietokoneella tehtyä kuvaa pistävät silmään, eiväthän ne ole kestäneet aikaa lainkaan.

Rauhallisella tempolla, kamera-ajoilla, hiljaisella äänimaailmalla ja Ennio Morriconen musiikilla syntyy voimakasta tunnelmaa, joka on yhtä vahva ulkona kuin kodikkaalta ja lämpimältä vaikuttavan tutkimusaseman käytävilläkin. Carpenter kuvaa täydellisessä eristyksessä toimivaa tutkimusasemaa ja sen lumiseksi helvetiksi muuttuvaa miljöötä yhtä tehokkaasti kuin Stanley Kubrick Hohdon (1980) hotellia. Carpenter onkin aina ollut tunnelman luomisessa parhaimpia kykyjä. Halloween – naamioiden yö (1978) saattaa olla The Thingiä rikkaampi tunnelmassa, mutta hengityksen salpaavassa jännityksessä The Thingille ei ole veroista Carpenterin eikä kovin monen muunkaan ohjaajan tuotannossa.

 
Ensiluokkainen 4K-restauroitu versio, joka on huomattava parannus verrattuna elokuvan vanhaan Blu-ray-tallenteeseen. The Thing ei ole koskaan näyttänyt paremmalta.