Lukas Moodyssonia Blu-ray-tallenteina Fucking Åmålista (1998) lähtien – vanhoja mastereita, hyviä elokuvia

SF Studios julkaisee syksyn aikana nipun ruotsalaisen Memfis Film -tuotantoyhtiön elokuvia pääosin ensimmäisen kerran Blu-ray-formaatissa. Ensimmäisenä vuorossa on neljä elokuvaa Luukas Moodyssonilta, jonka esikoisohjauksesta Fucking Åmål (1998) tuli Suomen katsotuin ruotsinkielinen ruotsalaiselokuva sitten Ingmar Bergmanin Syyssonaatin (1978).

Fucking Åmål oli vuosituhannen vaihteen oleellisin nuorisoelokuva myös Suomessa. Se on kertomus pienessä Åmålin kaupungissa asuvista teinitytöistä ja näiden kasvukivuista, oman itsensä löytämisestä ja elämästä muiden nuorten joukossa. Agnes (Rebecka Liljeberg) tykkää tytöistä ja on siksikin kaikkea muuta kuin suosittu oppilaiden keskuudessa. Agnes viettää vapaa-aikansa yksin, mutta Elin (Alexandra Dahlström) on päinvastoin koulun suosituimpia tyttöjä, jota jatkuva meno alkaa jo tympiä. Kaksi nuorta löytävät toisensa.

Lilja 4-Ever (2002) puolestaan sijoittuu entiseen Neuvostoliiton maahan pian sen luhistumisen jälkeen ja kertoo teini-ikäisestä Liljasta (Oksana Akinshina), jonka helvetin huono äiti lähtee Yhdysvaltoihin sinne muuttaneen venäläismiehen mukana. Lilja jää yksin, vaille minkäänlaista tukiverkkoa, mutta eipä hänellä ole sellaista aiemminkaan ollut. Elämä idän betoniviidakossa on ikävää, ja Lilja tarttuu heti ensimmäiseen tilaisuuteen lähteä maasta uuden poikaystävänsä mukana.

Me ollaan parhaita! (2013) sijoittuu 1980-luvulle ja on näitä kahta muuta huomattavasti kevyempi juttu. Siinä kaksi poikatyttöä päättävät perustaa punk-bändin, mutta kun he eivät osaa soittaa, laulaa tai sanoittaa, niin he värväävät mukaan klassista musiikkia soittavan kolmannen tytön. Tämä lähtee mielellään mukaan, koska muitakaan kavereita ei ole. Yhdessä nämä kolme erilaista nuorta elävät lapsuuden viimeisiä hetkiä, aikaa ennen murrosikää.

Kimpassa (2000) eroaa näistä muista niin sisällöltään kuin tunnelmaltaankin, mutta ei kuvalliselta ilmaisultaan. Kimpassa on 1970-luvulle sijoittuva tarina omakotitalossa asuvien aikuisten miesten ja naisten kommuunista, jossa riittää nahistelua ja suhdesoppia. Talon väki on edennyt asemasotavaiheeseen, mutta sitten huusholliin tulee uutta puhtia sinne muuttavien viinaanmenevän, kännipäissään väkivaltaiseksi yltyvän työmiehen (Michael Nyqvist) vaimon (Lisa Lindgren) ja lasten mukana. Jätetty mies yrittää parantaa tapansa ja saada vaimonsa ja lapsensa takaisin, mutta kommuunissa nainen näkee, minkälaista elämä voi myös olla – tai pikemminkin, että se ylipäätään voi olla jotain muutakin kuin elämää nyrkin ja hellan välissä.

Kimpassa on komedia, mutta kuten tuosta juonikuvauksesta saattaa aavistaa, ei se ole ratkiriemukasta ilotulitusta. Hauskinta on ihmisten vihan ja raivon purkautuminen – ja patoutunutta vihaahan on yllin kyllin tällaisten hippien keskuudessa. Mukana on nytkin nuorisoa, itsensä ulkopuolisiksi tuntevat tyttö ja poika, joiden välille syttyy viaton rakkaus.

Lukas Moodyssonilla on tapana kuvata nuoruutta ja nuoruuden tuskia nimenomaan tyttöjen kautta. Se kannattaa, sillä jos päähenkilöt olisivat teini-ikäisiä poikia, niin realismin nimissä näiden keskinäisen jutustelun pitäisi pyöriä yhden ja saman asian ympärillä. Tyttöjen avulla voi käsitellä muutakin.

Etenkin uransa ensimmäisissä töissä, Fucking Åmålissa ja Lilja 4-Everissä, Moodysson on nimensä veroinen synkistelijä ja Lilja 4-Everin enkelikuvissa jopa naurettavan sentimentaalinen. Nuoret naiset vetävät ranteita auki ja hyppäävät sillalta kuolemaan, koska elämä on rankkaa ja teinin elämä vielä rankempaa. Tosin Lilja 4-Ever on oleellisilta pääpiirteiltään tositarina, eikä siihen muutenkaan olisi onnellinen loppu sopinut. Fucking Åmåliin sopi, samoin Me ollaan parhaita! -elokuvaan, jonka Moodysson teki kymmenen vuotta Lilja 4-Everin jälkeen. Siinä ajassa hänestä on kasvanut asioihin kevyemmin suhtautuva elokuvantekijä, joka ei kuitenkaan synkistelyä vähentämällä ole menettänyt mitään vahvuuksistaan. Roolisuoritukset ovat verta ja lihaa ja ihmiset ja asetelmat aitoja. Elokuvallisessa toteutuksessa ei ole sijaa kikkailulle tai kauneudelle kauneuden tähden, vaan käsivaralla kuvatuissa Moodyssonin filmeissä jokainen kuva on rakennettu näyttelijän ympärille ja roolihahmon ehdoilla.

Blu-ray-tallenteista:

Fucking Åmål, Lilja 4-Ever ja Kimpassa julkaistaan nyt ensimmäisen kerran Blu-ray-tallenteina, mutta masterit ovat ikivanhoja: lomitettua kuvaa ja liian pakattua, sillä etenkin Fucking Åmålin mustissa kuvissa mustat alueet mössöytyvät. Fucking Åmålista puuttuuvat rakeisuus ja detaljit. Lilja 4-Ever ja Kimpassa ovat tässäkin suhteessa huomattavasti laadukkaampia tallenteita, niissä on raetta ja tarkkuutta.

Fucking Åmålin Blu-rayn kuvanlaatu on silti selkeästi parempi kuin tämän kyseisen elokuvan vanhassa DVD-tallenteessa, joka on suorastaan katselukelvoton verrattuna jopa tämänlaatuiseen Blu-ray-tallenteeseen.

Me ollaan parhaita! ei ole uusintapainos v. 2014 julkaistusta Blu-ray-tallenteesta, joka oli 1080 p -laadulla 24 fps -muodossa, vaan sekin on lomitettua 1080 i / 25 fps -kuvaa. Tätä arvostelua varten katselussa oli se alkuperäinen Blu-ray-tallenne.