Nyt 4K UHD -tallenteena: Tulilinjalla (1993) on alleviivailua, selittelyä – ja loistavaa viihdettä

Vuosi 1993 oli komea Clint Eastwoodille, joka täytti samana vuonna 63 vuotta. Maaliskuussa hän kävi noutamassa parhaan ohjauksen ja elokuvan Oscarit Armottomasta (1992), johon tiivistyi sekä hänen tähtikuvansa että lännenelokuvan koko upea historia. Heinäkuussa Yhdysvaltain valkokankaille saapui Wolfgang Petersenin ohjaama Tulilinjalla, suuren budjetin jännityselokuva, jossa Eastwood näytteli salaisen palvelun agenttia jahtaamassa presidentin salamurhaa suunnittelevaa psykopaattia (John Malkovich). Marraskuussa ensi-iltansa sai Eastwoodin tuorein ohjaustyö Täydellinen maailma, jossa hän näytteli jälleen rikollista jäljittävää virkavallan edustajaa, mutta rosvon roolissa oli tällä kertaa Kevin Costner. Komea elokuva, josta on kauniita muistoja.

Jeff Maguiren kirjoittama Tulilinjalla on rakennettu hyvin yksinkertaisen asetelman ympärille, eikä lihaa luitten päällä ole kovinkaan paljon. Eastwoodin näyttelemä Frank oli salaisen palvelun agenttina suojelemassa John F. Kennedyä kohtalokkaana päivänä ja kantaa huonoa omaatuntoa lopputuloksesta. Frank saa nyt eläkepäiviensä kynnyksellä uuden tilaisuuden pelastaa presidentin hengen, sillä Malkovichin mainiosti näyttelemä Booth on päättänyt tappaa vaalikampanjaa käyvän istuvan presidentin. Booth on salanimeään myöten taitava valepukujen mestari, joka haluaa Frankin pääsevän jäljilleen ja yrittävän estää suunnitelman toteutumisen. Frankille nämä päivät ovat ratkaisevia kaikin puolin, sillä revanssin lisäksi hänellä olisi mahdollisuus elämän ehtoopuolen onneen uuden, nuoremann kollegansa (Rene Russo) kanssa.

Kuten liki kaikki muutkin Eastwoodin elokuvat, myös Tulilinjalla on tullut nähtyä teininä monet kerrat. Edellisestä katselukerrasta taitaa olla jo kymmenkunta vuotta, missä ajassa elokuvan heikkoudet olivat ehtineet unohtua. Nyt uusintakatselulla niitä ei voi olla huomaamatta: alleviivailua ja rautalangasta vääntelyä alusta loppuun saakka. On aivan selvää, että Tulilinjalla on tehty perusamerikkalaisille, niille, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että Yhdysvallat on maailman paras maa – koska he eivät ole muualla käyneetkään. Koulussa on opetettu vain Yhdysvaltojen historiaa ja siitäkin toinen puoli. Sivistys on jäänyt saamatta ja perspektiivi on kapein mahdollinen. Tuloksena on joukko hölmöjä, jotka kaipaavat elokuvilta alleviivailua ja liikennemerkeiltä kuvien sijaan tekstejä.

Se syö katsomisen iloa, kun katsojaa pidetään täytenä idioottina. Mitään pureskeltavaa tai yllättävää elokuvaan ei ole jäänyt. Sekä salamurhaajatarinana että kissa ja hiiri -leikkinä Tulilinjalla on höyhensarjaa, mutta onneksi siinä on hyviäkin puolia. Ensinnäkin on Eastwoodin karisma, joka ei kärsi näinkään yksiulotteisessa sankariroolissa. Frank on hemingwayläinen vanhus vailla merta – salaisen palvelun agentti, joka on enemmän kiinnostunut auringonlaskun katselusta ja menneiden muistelusta kuin presidentin salamurhaajakandidaatin jahtaamisesta. Ilmankos Kennedy pääsi hengestään tämän miehen suojeluksessa.

Useat yksittäiset kohtaukset toimivat mainiosti, kokonaisuus on erittäin viihdyttävä ja ohjaaja Wolfgang Petersen on saanut rakennettua paikoitellen tehokkaan jännärin näinkin vähäisistä aineksista. Tulilinjalla oli saksalaissyntyisen Petersenin Hollywood-uran ensimmäinen hittielokuva, ja tavallaan se on helppo tunnistaa hänen työkseen. Nimittäin Petersenille on tyypillistä teknisesti taitava toteutus ja kyky kuljettaa tarinaa tehokkaasti, vaikkakin ilman omia ideoita ja kokeiluhenkeä. Yhtä lailla Petersenin elokuvissa toistuva piirre on hölmöys, yllätyksettömyys ja alleviivailu.

 
Panavisionin kameroilla aitona scopena kuvattu Tulilinjalla on upeasti restauroitu 4K-tallennejulkaisua varten. Merkille pantavaa on käytetyn filmilaadun hienorakeisuus, joka toistuu komeana myös digitaalisessa muodossa. Tulilinjalla alkaa olla jo sen verran uusi elokuva, ettei sen 4K-laitoksen korkeatasoisuus pääse yllättämään, vaikka restaurointityön tuloksia onkin maailmalla kehuttu esimerkillisen hyviksi. Ero vanhaan, kauttaaltaan pehmeäkuvaiseen Blu-ray-tallenteeseen on äärimmäinen.