Liam Neesonin uusi rikosdraama on hyvää kertakäyttöviihdettä – arvostelussa The Marksman (2020) | Blu-ray

Clint Eastwoodin elokuvien tuottajana toimineen Robert Lorenzin oma ohjaajaura alkoi Eastwoodin ja Amy Adamsin tähdittämällä baseball-draamalla Takaisin peliin (2012), joka oli sitä parempaa keskinkertaisuutta. Samaa voi sanoa The Marksmanista, Lorenzin nyt ilman Eastwoodia ja tämän työryhmän avainhenkilöitä tekemä rikosdraama, jossa on läpirullauksen meininki, mutta silti se on erittäin hyvää kertakäyttöviihdettä.

Liam Neeson näyttelee leskeksi jäänyttä, Meksikon rajan tuntumassa asuvaa Jimiä, joka on menettämässä kotitilansa lainanmaksukyvyttömyyden seurauksena. Rahaa tarvitaan ja äkkiä, muuten maat ja mannut menevät alta. Onneton ja onnellinen sattuma on, kun Jim on törmätä autollaan Meksikon ja Yhdysvaltain rajaa ylittävään meksikolaisäitiin ja tämän kouluikäiseen poikaan Migueliin (Jacob Perez). Nämä pakenevat Meksikon huumekartellin murhanhimoa, joka kohdistuu heihin äidin veljen erehdyttyä varastamaan kartellilta. Kartellin poikia ei pysäytä mikään, eivät raja-aidat eivätkä Jimin kivääri. Yhteenotto johtaa siihen, että Jimin on lähdettävä viemään Miguelia turvaan tämän sukulaisten luo kauas toiseen osavaltioon. Jimillä on sydän paikallaan, mutta myöskin lain painava sana mielessään. Lupaus palkkiosta saa miehen toimimaan lakia vastaan ja auttamaan poikaa.

The Marksman on hieman samansorttinen kertomus kuin Eastwoodin Täydellinen maailma (1993), joskaan näitä kahta elokuvaa ei laadullisesti voi verrata toisiinsa. Eastwoodin mestariteoksessa Kevin Costnerin näyttelemä vankikarkuri ottaa nuoren pojan panttivangikseen, neuvotteluvaltiksi pakomatkalleen – ja tietysti nämä kaksi ystävystyvät reissun aikana. The Marksmanissa asetelma ei ole ihan päinvastainen, vaikka Miguel onkin maassa luvattomasti ja karkumatkalla hänkin.

The Marksmanin rytmi on erinomainen ja suoraan Eastwoodin elokuvista; tässä lienee myös suuri syy siihen, miksei The Marksman näytä vastanneen yleisön odotuksia. Kyseessä kun ei ole mikään toimintaelokuva vaan rikosdraama, joka etenee draamaelokuvan tempolla. Tästä miellyttävän verkkaisesta kerrontatyylistään huolimatta The Marksmanissa on läpirullauksen tuntu, sillä Lorenz ei saa tilanteita ja roolihahmoja heräämään henkiin. Tietysti juoni on kulunut ja kaikki sen osaset ovat tuttuja monista paljon paremmista elokuvista, mutta rehellisyys ja rohkeus puuttuu. Sen huomaa siinä, että missään vaiheessa ei sanota ääneen tai edes kuvin näytetä, että Neesonin roolihahmo on Trumpin äänestäjiä.