Arvostelu: Palm Springs on viime vuosien parhaimpia komedioita – nyt Blu-rayllä

Max Barbakow’n Palm Springsiä ei voi olla vertaamatta Harold Ramisin komediaklassikkoon Päiväni murmelina (1993). Molemmissa on elämäänsä enemmän tai vähemmän kyllästynyt mies, joka joutuu aikasilmukkaan ja elämään saman päivän yhä uudelleen ja uudelleen. Palm Springs ei kuitenkaan ole Päiväni murmelina -elokuvan kopio, vaan sen innoittama itsenäinen teos, joka tuo konseptiin kosketuksen nykypäivään: hampaita kiristelevän ilmapiirin ja siinä selviämiseen vaadittavan lakonisen huumorin.

Andy Samberg, joka on tähän saakka totuttu näkemään samperin huonoissa komedioissa, näyttelee Nylesia, joka lähtee tyttöystävänsä (Meredith Hagner) kanssa tämän sukulaisen häitä juhlimaan. Vieraitten, takakireiden ja äveriäitten ihmisten kanssa Palm Springsin auringon alla juhliminen ei Nylesia kiinnosta. Ei kai ihme, sillä Nylesin ja hänen tyttöystävänsä välillä ei ole mitään – tai ei ainakaan seksiä kummempaa. Molemmat elävät välivaihetta elämässään ja tyytyvät toistensa seuraan siksi aikaa.

Sitten tapahtuu kummia. Nyles herää seuraavana aamuna täsmälleen samaan päivään – jokainen tilanne ja repliikki toistuu sellaisenaan, ellei hän itse käytöksellään niihin vaikuta. Hämmentävä tilanne herättää aluksi Nylesissa itsetuhoisia ajatuksia, vaikka toisaalta se antaa mahdollisuuden käyttäytyä miten sattuu kärsimättä seuraamuksia. Erään onnettoman sattuman kautta toinen juhlavieraista, sukunsa mustana lampaana pidetty itsenäinen, omapäinen Sarah (Cristin Milioti) joutuu samaan aikasilmukkaan. Toisin kuin Nyles, Sarah ei halua jäädä elämään samaa päivää uudelleen ja uudelleen – ei, vaikka se tarkoittaisi ikuista elämää, nuoruutta ja terveyttä.

Palm Springs on viime vuosien parhaimpia komedioita, vaikka tietysti monilta osin vitsit on helppo arvata ennalta; onhan kyseessä komedia nuorehkosta miehestä (ja naisesta), joka saa tehdä mitä tahtoo ilman seuraamuksia. Mutta osittain tässä on Palm Springsin viehätyskin, sillä Barbakow käyttää kaikkia näitä keinoja ja vitsejä – pelkäämättä. Koko touhu ei kuitenkaan pyöri vain huumorin ympärillä, vaan siinä pohditaan elämän peruskysymyksiä 2020-luvun ihmisen rehellisesti itsekeskeisestä näkökulmasta.

Panavisionin kameroilla ja scopena kuvattu, keskimääräistä nykypäivän komediaa huomattavasti elokuvallisempi Palm Springs tapahtuu – sattuneesta syystä – pääosin hyvin pienellä alueella. Kauemmaskin eksyttäessä sama eristäytyneisyyden ja ulkopuolisuuden tunne säilyy, sillä matkan varrella kuvissa ei näy kadunmiehiä tai -naisia. On vain mies, nainen, häävieraat ja J. K. Simmons, joka tuntemattomasta syystä metsästää Nylesia.