Mel Gibson eksyi viihdyttävään b-elokuvaan – arvostelussa Blu-raylla julkaistu Force of Nature (2020)

Tuottajakaksikko Randal Emmett ja George Furla on tehnyt Bruce Willisin kanssa peräti kuusitoista elokuvaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nämä elokuvat noudattavat aina samaa kaavaa: pieni budjetti, yksinkertainen käsikirjoitus, nopea toteutus ja Willis muutaman kohtauksen suuruisessa sivuosassa, joka nostetaan elokuvan markkinoinnissa muiden yläpuolelle.

Sama periaate pätee myös Emmettin ja Furlan tuottamaan Force of Natureen, jossa Mel Gibsonin kohtauksien pituus lasketaan vain minuuteissa. Michael Polishin ohjaaman ja Cory Millerin käsikirjoittaman elokuvan varsinaisia pääosia näyttelevät Emile Hirsch, Stephanie Cayo ja ohjaajan puoliso Kate Bosworth. Lopputulos ei ole hullumpi – b-elokuvaksi.

Elokuva sijoittuu Puerto Ricoon keskelle rankkasadetta ja hurrikaania. Hirschin näyttelemä liipasinherkkä poliisimies on vahingossa ampunut kollegansa, joka oli myös hänen tyttöystävänsä. Sen seurauksena miehestä on tullut entistäkin ikävämpi ja arvaamattomampi. Kun hän saa uudeksi parikseen aloittelevan naispoliisin (Cayo), tämä joutuu tietysti todistamaan laittomuuden rajalla toimivan partnerinsa toimintaa. Kliseet ovat siis alusta alkaen läsnä.

Varsinainen toimintaosuus alkaa, kun sattuman ja onnettomuuden kautta tämä poliisikaksikko päätyy samaan luhtitaloon, josta rikollisjoukkio on etsimässä arvokkaita maalauksia. Talossa asuu myös eläkkeelle jäänyt kuolemansairas poliisi (Gibson) ja tämän sairaanhoitajana työskentelevä tytär (Bosworth). Vanha jepari ei suostu lähtemään hurrikaania pakoon ja pian kaikki nämä ovat loukussa samassa talossa, vastassaan hurrikaani ja aseistettuja rikollisia.

Force of Naturen perusajatus on hyvin tuttu ja yksinkertainen; joukko ihmisiä suljetussa paikassa, vastassaan murhanhimoisia rikollisia, omina aseinaan vain nokkeluutensa ja vähän kättä pidempää. Tarvittavan lisämausteen koko soppaan ja etenkin tunnelmaan tuo hurrikaani, mutta myös teoksen muuhun tasoon nähden epätavallisen hyvät näyttelijät. Roolihahmot ovat korkeintaan yksiulotteisia, mutta Hirsch on hyvässä vedossa pahana kyttänä ja tuntematon Cayo on oiva vastakohta tälle. Gibson käy näyttämässä, miksi hän on alansa parhaimpia filminäyttelijöitä.

Force of Naturen suurin ongelma onkin sen käsikirjoituksessa; mitään uutta ei ole keksitty ja vanhoja kliseitä ei kerrota paremmin kuin ennen. Lisämausteena mukana on suljetussa huoneessa piilotteleva murhanhimoinen eläin, joka on tahattoman ja tahallisenkin koominen huonoine CGI-toteutuksineen. Muilta osin tuotannon resurssit ovat olleet riittävät ja Force of Nature on ihan oikean elokuvan näköinen, vaikka värimäärittelyssä onkin heittäydytty samalle linjalle kuin 2000-luvulla, jolloin monissa elokuvissa joku pääväreistä säädettiin epätavallisen voimakkaaksi. Veden keskelle sijoittuvassa Force of Naturessa se väri on tietysti sininen.

Hölmöydestään ja kömpelyydestään huolimatta tai pikemminkin osittain niiden ansiosta Force of Nature on hauskaa ja viihdyttävää kertakäyttöviihdettä.