Tuttu kaksikko neljännesvuosisadan takaa – arvostelussa Bad Boys for Life (2020)

Michael Bayn esikoisohjaus Pahat pojat (1995) ei näin neljännesvuosisata myöhemmin näyttäydy ainakaan parempana kuin tuoreeltaan. Se on puoliteholla toimiva toimintakomedia kahdesta nuoresta poliisista, jollaisia ei todellisuudessa ole missään. Marcus (Martin Lawrence) on perheellinen ja lupsakka mies, Mike (Will Smith) vallatonta poikamieselämää viettävä ja kaikin puolin reilu miljoonaperijä, joka on jostain syystä halunnut poliisiksi. Yhdessä he partioivat Miamin aurinkoisia katuja Miken Porschesta käsin, kunnes joutuvat tekemisiin oikeiden gangstereiden kanssa otettuaan murhatodistajan (Tea Leoni) suojelukseensa.

Pahoissa pojissa toimi komediallinen puoli – ei se hauska ollut, mutta huvittava – mutta rikoselokuvana se oli tahattoman hölmö. Bad Boys II (2003) ei ole jättänyt muistikuvia, mutta kaksi- ja puolituntisena se sairasti samaa mammuttitautia kuin muutkin Bayn elokuvat Armageddonista (1998) lähtien.

Bayn sijaan kolmannen Bad Boys -elokuvan ohjauksesta vastaa belgialaiskaksikko Adil El Arbi ja Bilall Fallah, jotka ovat samanlaisia visuaalisuuteen panostavia pinnan ohjaajia kuin Baykin. Lawrencen ja Smithin roolihahmot ovat nyt viisikymppisiä kehäraakkeja, jotka heidän toimintatavoillaan olisivat todellisuudessa jo liikuntakyvyttömiä. Marcus on tulossa isoisäksi ja haaveilee eläkkeelle jäämisestä, mutta Mike ei suostu hyväksymään vanhenemista ja työelämän loppumista. Kohta Miken koko elämä on lähellä loppua, sillä hän on päätynyt tuntemattoman ja tehokkaan salamurhaajan tappolistalle useiden muiden virkavallan edustajien kanssa. Kuka katsoo kiikaritähtäimen takaa ja miksi, sen Marcus ja Mike aikovat vielä selvittää.

Paljon uskonnollista lässytystä ja jeesustelua sisältävä Bad Boys for Life on kaikesta huolimatta sympaattinen elokuva. Lawrence ja Smith ovat uskaltaneet – hyvää korvausta vastaan – näytellä omanikäisiään hahmoja, missä onkin koko elokuvan suola: veljeksistä käyvien parhaitten kaverusten yrityksistä siirtyä elämän viimeiseen vaiheeseen, eläkepäiviin. Huumoria yritetään repiä siitä, kuinka nämä "vanhukset" yrittävät pärjätä digimaailmassa, jonka nuoremmat kollegat tuntevat. Vitsi on vanha ja väsynyt, vähän kuten elokuvan loputtoman pitkältä tuntuva lopputaistelu, joka jättää huonon maun suuhun muuten viihdyttävästä elokuvasta.

Tallennejulkaisu:

Levittäjä: Universal Sony Kuvasuhde: 2,39:1 Ääni: DTS-HD MA 5.1 Tekstitys: suomi, ym. Ikäraja: 16 Lisämateriaali: pidennettyjä ja vaihtoehtoisia kohtauksia, useita dokumentteja, pieleen menneitä ottoja, jne.