John Wick: Chapter 3 – Parabellum (2019)

John Wick -trilogia on erinomainen osoitus tallennelevityksen voimasta. Vuonna 2014 valmistunut ensimmäinen osa keräsi Suomen elokuvateattereihin vain 12 000 katsojaa. Kolme vuotta myöhemmin tullut jatko-osa sai yllättäen kolminkertaisen katsojamäärän, ja tänä vuonna ensi-iltansa saanut kolmasosa keräsikin jo yli 70 000 katsojaa.

John Wick -elokuvien suosion syyt ovat ilmeisiä: ne ovat suoraviivaista toimintaa vailla juuri minkäänlaista juonta tai tarinaa, realismista nyt puhumattakaan. Keanu Reeves, joka ei tunnetusti osaa näytellä, nähdään John Wickinä, maailman parhaimpana tappajana, joka on viettänyt viime ajat tappelemalla entisiä työnantajiaan vastaan pyrkiessään eroon entisestä elämästään. Sama meno jatkuu nytkin.

Koska näissä elokuvissa ei juuri mitään muuta sisältöä ole, Wickin erinomaisuutta korostetaan katsojille muiden välityksellä. Joka elokuvassa Wickin tuntevat tai hänen tielleen joutuneet kertovat toisille, kuinka suuri virhe on lähteä Wickiä vastaan: Wick on maailman kovin jätkä. Sen jälkeen kuvaan tulee Reeves, jonka ei näin tarvitse yrittääkään näytellä maailman kovinta jätkää. Paljon muutakaan näyteltävää hänelle ei jää, ainoastaan toimintakohtauksia.

Kaikki huipentuu tässä kolmannessa osassa, joka on trilogian paras. Toimintakohtaukset ovat erinomaisia, tällä kertaa myös selkeitä (nyt liikkeet ja niiden seuraukset erottaa). Väkivalta on muutamissa kohdissa ihastuttavan karmeaa, ja on suorastaan ihme, ettei elokuvan ikärajaa ole jo nostettu 18:aan. CGI-kuvia on paljon, realismia ei lainkaan yhtään missään ja sisällöttömyys alkaa tökkiä melko nopeasti.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: