If Beale Street Could Talk (2018)

Parhaan elokuvan Oscarin voittaneen Moonlightin (2016) ohjaaja Barry Jenkinsin seuraava elokuva If Beale Street Could Talk (2018) jatkaa Yhdysvaltain mustaihoisten ihmisten aseman kuvausta. James Baldwinin romaaniin pohjautuva uusi elokuva sijoittuu 1970-luvun New Yorkiin, mutta se kertoo tarinan, joka voisi sattua missä tahansa ja milloin tahansa.

Fonny (Stephan James) on juuri aloittamassa yhteisen elämän Tishin (KiKi Layne), lapsuudestaan saakka tuntemansa tytön kanssa. Tish on raskaana, pariskunta saa vihdoinkin oman kämppänsä ja kaikki näyttää hyvältä. Sitten Fonny viedään telkien taakse epäiltynä raiskauksesta. Fonny on syytön – sitä ei arvuutella, siitä ei ole epäilystä.

If Beale Street Could Talk on alusta alkaen vakava, mutta se muuttuu vielä vakavammaksi kuvaukseksi eritoten viranomaisen harjoittamasta rasismista ja ennakkoluuloista, jotka voivat johtaa ja varmasti ovat johtaneetkin lukuisten syyttömien vähemmistön edustajien tuomitsemiseen.

Tummissa sävyissä (ja tällä kertaa skarppina) kuvattu If Beale Street Could Talk on visuaaliselta ilmeeltään, äänimaailmaltaan ja tunnelmaltaan Moonlightin kaltainen. Yksinkertainen tarina on kerrottu kaikessa rauhassa, tunnelmia maalaillen. Kaiken keskiössä ovat nämä muutamat ihmiskohtalot, joita melko kokemattomat, mutta lahjakkaat nuoret näyttelijät tulkitsevat. Elokuvan uskottavuutta syö hieman se, että Tish ja Fonny ovat varsinainen unelmapari – nuoria, kauniita ja lahjakkaita, oikeastaan täysin virheettömiä yksilöitä myös käytökseltään. Mutta siitä huolimatta nämä ihmiset tuntuvat riittävän uskottavilta, jotta heidän kohtalonsa kykenee herättämään empaattisia tuntoja.

LISÄMATERIAALI:

Liki puolituntinen dokumentti elokuvan teosta, poistettuja kohtauksia, ym.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: