Kaikki rakkaudelle (2018)

Franck Dubosc on näyttelemisen ohella vaikuttanut myös käsikirjoittajana, mutta Kaikki rakkaudelle on 55-vuotiaan ranskalaisen ensimmäinen oma ohjaustyö. Duboscin itsensä myös kirjoittamassa ja tietysti tähdittämässä elokuvassa on paljon sellaista, mistä tänä päivänä vedetään helposti herneet nenään – ja se tekee elokuvasta sitäkin herkullisemman.

Dubosc näyttelee Jojoa, keski-ikäistä valkoista miestä, joka on viettänyt etuoikeutettua elämää varakkaan perheen poikana ja sittemmin kaupan alalla hyvin menestyneenä johtajana. Yksin elävä mies on juuri menettänyt äitinsä. Elämästä on tullut entistä tylsempää, vaikka Jojolla ei tylsää olekaan: hän on ex tempore -henkinen ihminen, joka ei pelkää keksiä pieniä tai suurempiakaan valheita viihdyttääkseen itseään. Pyörätuoliin päätynyttä alaraajahalvaantunutta miestä hänen ei tosin ollut tarkoituskaan esittää, mutta sattumalta näin käy. Äitivainaan hemaiseva naapuri astelee sisään asuntoon juuri silloin, kun Jojo istuu äitinsä pyörätuolissa kuuntelemassa musiikkia. Jojo ei korjaa väärinkäsitystä, vaan näkee tilaisuuden tehdä lähempää tuttavuutta muodokkaaseen naapuriin. Valhe on jo edennyt liian pitkälle siinä vaiheessa, kun naapuri esittelee pyörätuolissa istuvan Jojon oikeasti halvaantuneelle siskolleen (Alexandra Lamy).

Tietystikään Kaikki rakkaudelle -elokuvassa ei pilkata vammaisia. Piste. Dubosc on roolinsa vaativalla tavallakin tervejalkainen ihminen, mutta niin on myös täysin alaraajahalvaantunutta näyttelevä Lamy. Molemmat ovat mainioita rooleissaan.

Kaikki rakkaudelle on hyvin ranskalainen juttu ja kaikkein parhaimmalla mahdollisella tavalla. Vaikka se onkin omassa sarjassaan vain keskitasoa, on kyseessä lämminhenkinen romanttinen tarina, jossa on runsaasti hauskuutta, mutta ei amerikkalaistyylistä irtovitsin metsästystä. Keskiverrosta amerikkalaisesta komediasta Kaikki rakkaudelle eroaa myös siten, että sillä on sentään jonkin verran elokuvallisiakin arvoja.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia..

DVD-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: