Venom (2018)

Sarjakuvafilmatisoinneissa liikkuvat isot rahat ovat vetäneet puoleensa useita lahjakkaita ja arvostettuja näyttelijöitä, eivätkä Tom Hardy ja Michelle Williams halua olla poikkeuksia. Nämä kaksi näyttelevät päärooleja Marvelin sarjakuvaan pohjautuvassa Venomissa, jonka ohjauksesta vastaa Zombielandista ja Gangsterisodasta tuttu Ruben Fleischer. Lopputulos on mielenkiintoinen.

Marvel Studiosin sijaan Venom on Sony/Columbian tuotantoa, mutta yhteistyössä Marvelin kanssa. Toteutustapa on siis sama kuin Jon Wattsin Spider-Man: Homecomingissa (2017), joka olikin mainio viihde-elokuva omassa sarjassaan. Venomin käsikirjoituksen on laatinut kolmikko, joista yhdelläkään ei ole meriittilistallaan mitään erityisen laadukasta teosta. Tietysti voi olla, että Venomin käsikirjoitus oli täyttä rautaa, ennen kuin studio halusi muutoksia – kuka tietää. Joka tapauksessa Venom on erittäin yksinkertainen ja suoraviivainen komediallinen toimintaelokuva, jossa tapahtuu seuraavaa: nettitoimittaja Eddie Brock (Hardy) saa asianajajatyttöystävänsä Annen (Williams) papereita lukemalla selville, että miljardööri Carlton Drake (Riz Ahmed) tekee runsaasti ruumiita tuottavia ihmiskokeita. Eddie menee ja haastattelee Carltonia, joka ei ota kysymyksiä ilolla vastaan. Seurauksena Eddie menettää työnsä ja Annen luottamuksen. Puoli vuotta myöhemmin hän elää työttömänä ja viinaanmenevänä sinkkuna pienessä kämpässään, josta on jälleen aika poistua, kun Carltonin laboratorion tohtori (Jenny Slate) tarjoaa Eddielle mahdollisuuden uuteen yritykseen. Jutun syntymisen sijaan Eddie saa "loisen", joka tuo mukanaan odottamattomia voimia ja jakomielitautisuuden.

Venomin yksinkertaisuus viehättää. Nyt ei kyseessä ole kaksi- ja puolituntinen elokuva, jossa on parikymmentä eri päähenkilöä ja vähintään kaksi tuntia kestävä lopputaistelu. Venomin kokonaiskesto on alle kaksi tuntia, josta siitäkin viimeiset parikymmentä minuuttia ovat pelkkiä lopputekstejä ja Marvelin tulevien elokuvien mainoksia kahden yksittäisen kohtauksen muodossa. Toisin sanoen itse elokuva kestää aika tarkalleen 90 minuuttia. Päähenkilöitäkin on vain yksi: Hardyn näyttelemä Eddie on mukana koko ajan ja melkein jokaisessa kohtauksessa, mutta ei sentään jokaisessa kuvassa. Yksinkertaista, toimivaa, aivan kuten tällaiset elokuvat ennen olivat. Mutta heikkous on sitten siinä, että Venomissa ei ole mitään erikoista verrattuna vaikkapa ensimmäiseen Iron Maniin (2008), joka oli mainio sarjassaan. Nytkin kyseessä on CGI-tehostepainotteinen sarjakuvafilmatisointi, jossa päähenkilö ei ole missään vaiheessa oikeasti vaarassa. Kyllähän kaikki tietävät, ettei näille hahmoille käy mitään, kuten ei Bondillekaan.

Venomissa on paljon huumoria, mikä selittää ja selittyy ohjaajavalinnan, ja siinä on kaksi mainiota näyttelijää päärooleissa. Williamsin osuus jää vähäiseksi ja roolihahmo vielä paljon yksiulotteisemmaksi kuin Hardyn oma. Hyvä näyttelijä menee hukkaan, mutta samahan pätee kaikkiin näihin Marvelin ja DC Comicsin uusiin elokuviin.

Oman erityismainintansa ansaitsee se henkilö, jonka tehtävänä on ollut pitää kuva tarkkana. Nimittäin nyt on epätarkkoja kuvia vaikka muille jakaa.

LISÄMATERIAALI:

Poistettuja kohtauksia, dokumentteja ja niin edelleen.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: