Megalodon (2018)

Mitä saa yhdistämällä James Cameronin The Abyss – syvyyden (1989) ja Steven Spielbergin Tappajahain (1975)? Melko varmasti tyhjänpäiväisen elokuvan, kuten Megalodon osoittaa.

Ohjaaja Jon Turteltaubin uran varrelta löytyy useita erittäin viihdyttäviä filmejä, joiden kärkeä edustavat Cool Runnings (1993) ja Kansallisaarre (2004) jatko-osineen. Tällä vuosikymmenellä Turteltaub on tehnyt vain kolme elokuvaa, joista tuorein Megalodon edustaa kalleinta päätä, mutta myös heikointa kastia. Turteltaubin kaltainen kokenut ja lahjakas tekijä saa kuitenkin pidettyä elokuvan katselukelpoisena, vaikka sen kliseet ja typeryys ärsyttävätkin.

Jason Statham näyttelee meren syvyyksissä pulaan joutuneita sukeltajia työkseen pelastavaa Jonasta. Mutta sitten kerran kävi hassusti ja ihmisiä kuoli, joten nyt Jonas asuu alkoholistina Thaimaassa. Kun Jonasin ex-vaimo joutuu sukellusmatkalla vaikeuksiin, lähtee hän kauas Aasiaan pelastamaan päivän. Meren syvyyksissä Jonas tapaa ex-vaimonsa lisäksi esihistoriallisen jättiläishain, jonka kanssa Jonasilla on vanhoja kalavelkoja edelliseltä sukellusreissulta. Jättiläishai uhkaa sukeltajia, yhden ilmeen Stathamia ja tietysti merenrantakaupungin vedessä ilakoivia kiinalaisia.

Jättibudjettilla on saatu komeat visuaaliset tehosteet ja osa siitä jättibudjetista on peräisin Kiinasta, josta elokuvaan on otettu myös muutama näyttelijä, eritoten naispääosaa näyttelevä Bingbing Li. Kiinassa elokuvaa ei kuitenkaan kuvattu, mutta kiinalaisvaikuttimet ovat hyvin selvästi nähtävillä. Kiinalaisillehan tämä elokuva on tehtykin.

Megalodon on vain jälleen yksi osoitus siitä, että yksinkertaisen idean varaan rakennetusta b-elokuvasta ei tule sen parempaa, vaikka rahaa olisi yllin kyllin.

LISÄMATERIAALI:

Pari dokumenttia elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: