Euphoria (2017)

Toistaan etääntyneet siskokset tapaavat pitkästä aikaa Pariisissa. Sieltä heidän on tarkoitus lähteä viikonlopun viettoon maalle, mutta isosisko Emilie (Eva Green) viekin pikkusiskonsa Ineksen (Alicia Vikander) Sveitsin puolella kartanoon, jossa rikkaat ihmiset viettävät viimeiset päivänsä ennen itsemurhaansa. Emilie on sairastunut syöpään ja haluaa kuolla, mutta sitä ennen hän haluaa selvittää välinsä siskonsa kanssa ja nostaa kissan pöydälle. Kissa vaan ei ole kovin kiinnostava, Euphoria on puolitoistatuntinen haahuilu, jossa yksiulotteiset roolihahmot ovat toistensa kimpussa riidellessään menneistä, jolla ei ole katsojalle merkitystä. Charlotte Rampling heitetään hukkaan yhdentekevällä roolilla kartanon työntekijänä, eikä materiaali ole myöskään Greenin ja Vikanderin tasolla. Hyvät näyttelijät huonoissakin rooleissa pelastavat paljon, ilman heitä Euphoriaa ei viitsisi katsoa loppuun asti.

Alicia Vikanderin itsensä tuottama Euphoria ei taatusti aiheuta nimensä kaltaisia tunteita katsojissa, sillä Lisa Langsethin elokuva on jäänyt vain idean asteelle. Langseth tavoittelee merkitystä ja omaperäisyyttä pinnallisuuden ja kliseiden kautta. Euphoria ei ole yksinkertaisesti huono elokuva, se vain on eurooppalaiseen taide-elokuvan ilmaisuun ja viileyteen pyrkiessään jäänyt hyvin ontoksi. Elokuva ei herätä oikeastaan mitään tunteita ennen lopun h-hetkeä, joka on melodramaattisessa kömpelyydessään niin koominen, että on vaikea uskoa kuvausryhmän todella onnistuneen pidättelemään naurua kohtausta kuvattaessa.

Brittiläisen Rob Hardyn kuvausjälkeä ei pääse kunnolla tutkimaan, sillä DVD-tallenteen kuva on erittäin pehmeä.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: