The Foreigner (2017)

Stephen Leatherin romaaniin pohjautuvan The Foreignerin päärooleissa nähdään kaksi 1990-luvun suurta nimeä, Jackie Chan ja Pierce Brosnan. Ohjaajana toimii Martin Campbell, jonka kanssa Brosnan teki ensimmäisen ja parhaimman Bond-filminsä 007 ja kultaisen silmän (1995).

The Foreigner kertoo Lontoossa kolmekymmentä vuotta asuneesta kiinalaisesta Quanista (Chan), jonka tytär ja viimeinen perheenjäsen kuolee Lontoossa tehdyssä pommi-iskussa. Terroriteon takana on IRA:n nimissä toimivat kiihkoilijat, joiden henkilöllisyyttä edes aiemmin IRA:ssa toiminut Irlannin varapääministeri (Brosnan) ei tiedä. Tyttärensä murhaajia metsästävä Quan on vaarallinen mies: sissisotaan tottunut entinen sotilas, joka on menettänyt kaiken. Varapääministeriä odottaa lättykeikka, ellei hän saa selville pommi-iskun tekijöiden henkilöllisyyttä.

74-vuotias Campbell, 64-vuotias Brosnan ja 63-vuotias Chan ovat tehneet sellaisen elokuvan, joista heidät aikanaan opittiin tuntemaan; The Foreigner on kaikin puolin hyvin 1990-lukulainen teos, ei vähiten sisällöltään. Yhden miehen kostoretki, joka kulkee aina poliittista huippua myöden. Reissulta ei puutu uskomattomia yhteensattumia – tai virkavallalta sellaisia tietokoneohjelmia, joilla valvontakameranauhaa voi käsitellä kuin filminegatiivia ja hakukonetta, jolla tietokannasta löytyy (kunhan jaksaa odottaa tunnin tai pari) henkilö kuin henkilö.

Maltillisesti etenevä The Foreigner on siis perinteistä aivot narikkaan -viihdettä. Ainoa huomattava ero muihin nykypäivän vastaaviin elokuviin on se, että The Foreignerin kaltaisissa elokuvissa sen tekijät eivät luota katsojan typeryyteen: he luottavat siihen, että katsojat ovat valmiita hyväksymään skenarion mahdottomuuden ja juonenkuljetuksen kannalta välttämättömät typeryydet. Parempi tietysti olisi, jos olisi fiksu käsikirjoitus ilman välttämättömiä typeryyksiä, mutta mistä niitä saa?

Eläkeikää lähestyvä Chan jaksaa yhä potkia, vielä vähän varttuneempi Brosnan osaa yhä näytellä yhtä ja samaa tyyppiä ja Campbell tietää, miten viihde-elokuva saadaan kasaan. Kukaan ei pane parastaan, mutta ei myöskään pane koko touhua läskiksi. Vanhojen äijien elokuva herättää nostalgisia tunteita pintaan: kyllä ennen oli sentään ennen..

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU: