It Comes at Night (2017)

Trey Edward Shultsin ohjaama ja käsikirjoittama It Comes at Night on yksi vuoden kehutuimmista kauhuelokuvista – ja se alkaa olla paljon sanottu nyt, kun kauhuelokuva elää uutta kukoistuskauttaan. Tyypillinen kauhuelokuva It Comes at Night ei missään nimessä ole: se edustaa perinteistä, klassista kauhuelokuvatyyliä, missä ”kauhu” on tehokeino ja pääosassa ovat roolihahmot ja draama.

Onnettomaan, ikävään lähitulevaisuuteen sijoittuvassa elokuvassa ihmiset kuolevat mystiseen sairauteen, joka muistuttaa enemmän ruttoa kuin mitään, mikä muuttaa ihmiset eläviksi kuolleiksi. Kaukana jossakin päin Yhdysvaltoja, keskellä suuria metsiä ja pitkiä välimatkoja, Paulin (Joel Edgerton) perhe on säästynyt epidemialta. Isä, äiti (Carmen Ejogo) ja 17-vuotias poika Travis (Kelvin Harrison Jr.) viettävät hyvin askeettista elämää turvallisessa kotitalossaan, kaukana kaikesta. Isoisä on nyt kuollut sairauteen, eikä tulevaisuus näytä hyvältä kolmikonkaan kannalta: vesi on saastunutta ja se on aina puhdistettava ennen juomista, ruokaa on vähän ja karjaa vielä vähemmän. Jossakin vaiheessa ruoka loppuu, ellei kuolema korjaa ennen sitä. Ajanvietemahdollisuudetkin ovat vähissä, kun sähkönjakeluverkko ei enää toimi eikä ulkona parane liikkua.

Perheen arki muuttuu, kun muukalainen (Christopher Abbott) yrittää tunkeutua taloon. Taltutettuaan miehen Paul saa selville, että tällä on vaimo (Riley Keough) ja pieni poika (Griffin Robert Faulkner) kauempana odottamassa isää kotiin ruoan ja veden kanssa. Paul ja vaimo päättäävät antaa muukalaiselle ja tämän perheelle mahdollisuuden muuttaa heidän luokseen. Teini-ikäisen Travisin seksuaaliset tunteet heräävät hänen joutuessaan asumaan saman katon alla seksikkään Kimin kanssa, isä Paul puolestaan joutuu opettelemaan luottamaan muihinkin ihmisiin kuin vaimoonsa ja poikaansa. Mutta autuasta yhteiselosta ei tule, ei tällaisena aikana.

It Comes at Nightista ei löydy ensimmäistäkään halpaa säikäytystä, missä katsojan sykettä nostetaan tyhjästä ilmestyvillä kauhukuvilla tai voimakkailla äänitehosteilla. Ohjaaja-käsikirjoittaja on kiinnostunut tunnelmasta, visuaalisesta toteutuksesta ja roolihahmojen keskenäisestä kanssakäymisestä, ei toiminnasta, nopeasta temposta tai edes kovin paljon juonesta. Osittain tämä toimii loistavin tuloksin, mutta mikään omalaatuinen mestariteos It Comes at Night ei ole.

1970-luvun kauhuklassikoista pitävät arvostavat varmasti Shultsin kerrontaa ja visuaalista tyyliä: pitkiä kuvia ja pitkäkestoisia kamera-ajoja tai tarkennuksia ja värien käyttöä tunnelman luomisessa. Punainen väri on tässäkin elokuvassa tärkeässä roolissa – mutta ei veren muodossa.

LISÄMATERIAALI:

Ohjaajan kommenttiraita ja dokumentti elokuvan teosta.

BLU-RAY-JULKAISU: