Strangerland (2015)

48-vuotias Nicole Kidman on edelleen hyvässä vedossa ja tekee tasaiseen tahtiin hyviä roolisuorituksia, mutta vaikka elokuvat pienenevät, niitä tulee yhä enemmän. Viime vuonna Kidman nähtiin neljässä elokuvassa, joista yksi on Strangerland, Kidmanin kotimaassa Australiassa kuvattu psykologinen jännäri.

Esikoisohjaaja Kim Farrant on katsonut tarkkaan Andrei Tarkovskin filmit, eritoten Stalkerin ja Uhrin, joista hän näyttää lainanneen runsaasti kuvalliseen ilmaisuunsa ja musiikin käyttöönsä. Mestarilta on kuitenkin hyvä ottaa oppia, se näkyy tässäkin filmissä; lähes staattiset, pahaenteiset kuvat vielä pahaenteisempine musiikkeineen luovat erinomaisen tunnelman, joka kantaa läpi koko elokuvan.

Kidmanin ja Joseph Fiennesin näyttelemä pariskunta muuttaa Australian ”outbackiin”, keskelle-ei-mitään. Perheen kevytkenkäinen teini-ikäinen tytär (Maddison Brown) ja nuorempi poika Tom (Nicholas Hamilton) katoavat eräänä yönä. Äiti ei tiedä, mitä uskoa ja keneen luottaa, ja alkaakin reagoida lastensa menettämisen pelkoon käyttäytymällä kuten ennen avioliittoaan. Tämä ei ole aviomiehen mieleen, mutta eipä hän ole sitä juuri näkemässäkään, vaan käy etsimässä lapsiaan ympäröivästä erämaasta yön pimeinä tunteina. Myös Hugo Weavingin näyttelemä poliisi yrittää selvittää tapauksen.

Michael Kinironsin ja Fiona Seresin käsikirjoittama Strangerland on monin paikoin hyvä esimerkki elokuvasta, jossa katsojaa ei pidetä tyhmänä; kaikkea itsestäänselvää ei selitetä ja väännetä rautalangasta. Mahtava tunnelma ja visuaalinen ilme, varsin kiinnostava, mutta vähän ruokittu mysteeri sekä Kidmanin hieno roolisuoritus tuottavat mielenkiintoisen filmin, joka vaatii katsojalta niin paljon omaa pohdintakykyä, ettei siitä voi tulla suuren yleisön elokuvaa.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU