Ida (2013)

Paljon on vettä virrannut sen jälkeen, kun edellisen kerran tehtiin Pawel Pawlikowskin Idan kaltaisia elokuvia. Ida on mustavalkoinen, täyskuvana mutta digitaalisena kuvattu 1960-luvulle sijoittuva draama, joka käytännössä kaikista vastaavista nykyaikana tehdyistä vanhantyylisistä elokuvista on aidosti tarinan edustaman aikakauden elokuvataiteen kaltainen teos; tämän paremmin ja aidommin tuskin kukaan osaa tehdä 1960-lukulaista elokuvaa.

Puolalaisen Pawlikowskin kaksi ensimmäistä elokuvaa olivat brittiläisiä draamoja ja kolmas, The Woman in the Fifth (2011), monikansallisena yhteistuotantona valmistunut trilleri. Niihin nähden hyppäys Idaan on ollut suuri ja yllättävä.

Elokuva kertoo paljon ärtymystäkin herättäneen tarinan nuoresta Idasta (Agata Trzebuchowska), joka on lähes koko ikänsä elänyt nunnaluostarissa ja on pian vannoutuva itsekin nunnaksi. Sitä ennen vanhempi sisar päättää lähettää nuoren naisen tapaamaan kenties ainoata hengissä olevaa sukulaistaan, Wandaa (Agata Kulesza), joka asuu kaupungissa ja elää melko onnetonta elämää, jonka syyt myöhemmin paljastuvat. Wanda on Idan täti, joka nyt kaikkien näiden vuosien jälkeen vie Idan tunnerikkaalle, mutta tyynesti kerrotulle matkalle Idan synnyinseuduille selvittämään tämän vanhempien ja veljen kohtaloa. Näiden juutalaisten vanhempien ja pienen pojan elämä päättyi toisen maailmansodan aikana, mutta ei elokuvista tutulla tavalla.

Vanhan Ryszard Lenczewskin ja nuoren Lukasz Zalin yhdessä kuvaama elokuva on Pirjo Honkasalon Betoniyön tavoin niitä harvoja nykypäivän elokuvia, jotka on kuvattu mustavalkoisena ja jossa on myöskin oikeasti saatu jotakin sellaista irti mustavalkoisuudesta, mitä värikuvauksessa ei olisi ollut. Karunkomea mustavalkokuvaus ei ole siis kikkailua; jos Pawlikowski olisi halunnut tehdä nykypäivänä elokuvan 1960-luvun tekniikalla, olisi Ida pitänyt tietysti myös kuvata filmille ja käyttää korkeintaan stereoääniä. 1960-luvun eurooppalaisista klassikkofilmeistä se eroaa myös esityspituudeltaan.

Yhtä paljon kuin talvisaikaan sijoittuva Ida on kuvaukseltaan mustavalkoinen ja maisemiltaan kylmä on se myös tunteiltaan hillitty. Elämän suuria – toki suomalaisille täysin vieraita – tragedioita niin juutalaisvainojen kuin kommunistisen Puolan ajalta kuvaavan elokuvan päähenkilössä on kuitenkin maan ja ihmisten tulevaisuus. Idalle matka tätinsä luo on silmiä avaava kokemus, joka tuo vastauksia moniin kysymättäkin jääneisiin kysymyksiin, ja Idan tarina niin päähenkilön kuin koko elokuvan osalta päättyy aitoon 1960-lukulaiseen tapaan.

LISÄMATERIAALI

Lisämateriaalia ei ole.

DVD-JULKAISU