American Sniper (2014) [Blu-ray]

Yhdysvaltain merivoimien SEAL-joukoissa Irakin sotaan osallistuneen Chris Kylen (1974–2013) omaelämäkerralliseen kirjaan pohjautuva American Sniper oli viime vuoden ensi-iltaelokuvista suurimpia yleisömenestyksiä. 84-vuotiaan Clint Eastwoodin lähes 45-vuotisen ohjaajauran ylivoimaisesti suurin yleisökappale kotimantereellaan sai myös kuusi Oscar-ehdokkuutta, mm. parhaasta miespääosasta ja elokuvasta, mutta voitti lopulta vain äänileikkauksesta. Syyt ovat ilmeiset.

Steven Spielbergin jälkeen hankkeen puikkoihin lähtenyt Eastwood ja hänen vakiokuvaajansa ja -leikkaajansa ovat tehneet tutunlaista jälkeä elokuvan draamakohtauksissa, mutta Irakin sotaa kuvaavat jaksot tuovat enemmänkin mieleen Kathryn Bigelow'n The Hurt Lockerin kuin tyypillisen Eastwood-elokuvan. Eastwoodilainen ote, hitaasti, mutta tehokkaasti rakentuva draama on kyllä filmissä läsnä, mutta ikävä kyllä sisällöltään elokuva on vain kokoelma kliseitä.

Elokuva alkaa sen vaikuttavimmalla kohtauksella, jossa tarkka-ampuja Chris (Bradley Cooper) näkee kiikaritähtäimessään kranaattia kantavan irakilaisnaisen ja nuoren pojan, jotka ovat aikeissa tappaa yhdysvaltalaisia sotilaita. Kun kranaatti siirtyy naiselta pojalle ja poika lähtee etenemään kohti Chrisin maanmiehiä, joutuu hän tekemään valinnan: ampuako nuori poika ja ottaa se omalletunnolleen vai antaa tämän tappaa useita yhdysvaltalaissotilaita.

Tämän jälkeen siirrytään tarinan varsinaiseen alkuun, esitellään Chris ennen sotilasuraa, hänen matkansa sotilaaksi ja lopulta Irakiin, jossa hän ansaitsee tovereidensa keskuudessa lempinimen Legenda, sen verran tarkka on hänen sihtinsä. Joku voisi tietysti sanoa elokuvan katsottuaan, että vaikeako homma tuo on, maata katolla kiväärin kanssa ja ammuskella kadulla kulkevia ihmisiä, kun vastarinta on olematonta. Niinpä elokuvaan on otettu arkkivihollinen, irakilainen tarkka-ampuja, joka jahtaa Chrisiä ja tämä häntä. Tällaista tilannetta ei ilmeisesti todellisuudessa ollut, mutta elokuvassa se toimii kyllä hyvin.

Toisesta maailmansodasta on tehty vuosikymmenten aikana niin monta elokuvaa, että käytännössä mitään näkökulmaa ei ole jätetty käyttämättä. Se on hyvä asia niille jo tehdyille filmeille ja huono kaikille uusille sotaelokuville, esimerkiksi American Sniperille, jossa ei ole mitään uutta. Irakin sodastakin on jo tehty filmejä, hyviä ja huonoja, mutta Eastwoodin elokuva ei ole niin vahvasti tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottu kuin esimerkiksi Bigelow'n The Hurt Locker ja Zero Dark Thirty.

Sekuntikelloon katsomatta voisi sanoa, että American Sniperissa on noin kuusikymmentä prosenttia sotajaksoja ja neljäkymmentä prosenttia draamaa kotirintamalta. Näissä sisällöllisesti antoisammissa kotirintamajaksoissa Chris yrittää Irak-reissujensa välillä sopeutua takaisin normaaliin elämään ja selvitellä välejään vaimoonsa (Sienna Miller), jota miehen sotareissut raastavat. Cooperin roolisuoritus on eastwoodilainen, pienin elein tehty, uskottava ja suorastaan moitteeton. Hän onkin suurin syy siihen, miksi elokuvaa jaksaa katsoa silloinkin, kun sisältö on erittäin kliseistä. Ei tästä filmistä nimittäin puutu kohtauksia, jossa Chrisin rintamatoverit käyvät häntä tervehtimässä ja tekevät Legendalleen kunniaa, sodan jälkien näyttämistä raajarikoiksi jääneiden sotilaiden kautta tai edes sitä, missä Chris yrittää pelastaa vaarattoman irakilaisen vaarallisen irakilaisen kynsistä. Todellisia syitä Irakin sotaan ei tässä elokuvassa kysellä, koska sellainen ei tällaiseen yltiöisänmaalliseen teokseen sopisi.

LISÄMATERIAALI

Dokumentit elokuvan teosta ja Chris Kylesta.

BLU-RAY-JULKAISU