There Be Dragons (2011)

THERE BE DRAGONS
Espanja / Yhdysvallat 2011

Ohjaus: Roland Joffé
Käsikirjoitus: Roland Joffé
Tuotanto: Roland Joffé, Guy J. Louthan, ym.
Pääosissa: Wes Bentley, Olga Kurylenko, Charlie Cox

1 tuntia 42 minuuttia

Brittiohjaaja Roland Joffé siirtyi televisiosta pitkien filmien pariin Kuoleman kentillä (1984), joka löysi suuren yleisön ja voitti kolme Oscaria. Seuraava filmi, Linnake (1986), oli huomattavasti pienempi yleisömenestys, mutta voitti sekin Oscarin. Viides elokuva, Tulipunainen kirje (1995), muutti uran suunnan: elokuva oli suuren luokan floppi. Siitä huolimatta Joffé on ohjannut tasaiseen tahtiin noin parikymmentä miljoonaa dollaria maksaneita elokuvia, jotka ovat flopanneet ainakin teatterilevityksessä.

Vuonna 2011 Joffé sai valmiiksi peräti kaksi elokuvaa, molemmat melko suurella rahalla tehtyjä, huonosti teattereissa menestyneitä teoksia, joissa ei ole paljonkaan katseltavaa. You and I, pääosassa entinen TV-tähti Mischa Barton, on jo ajat sitten tullut Suomeen videolevitykseen, mutta Espanjan sisällissodasta kertovaa There Be Dragons -filmiä on saatu odotella nelisen vuotta – ja melko turhaan.

Ilmeisesti väärällä kuvasuhteella ja ylipäätään epätarkalla kuvanlaadulla DVD:llä julkaistu elokuva on 20 minuuttia lyhyempi kuin mitä DVD:n takakansitekstissä kerrotaan. Kyseessä onkin elokuvan ensi-illan jälkeen tehty lyhennetty versio.

Lyhykäisyydessään tarina on seuraavanlainen. 1960- tai 1970-luvulle sijoittuvassa nykyhetkessä sisällissodassa olleen Manolon (Wes Bentley) keski-ikäinen poika Roberto (Dougray Scott) päättää kirjoittaa kirjan Josemaría  Escrivásta (Charlie Cox), papista, joka tämän elokuvan mukaan eleli sisällissodan aikaisessa Espanjassa, rukoili ja lopulta pakeni, vaikka epäröikin seurakuntansa hylkäämistä – ei mitään erikoista, siis. Roberto tietää isänsä tunteneen Josemarían, mutta kirjan taustatutkimusta tehdessään hän saa tietää myös isänsä olleen pappisseminaarissa samaan aikaan Josemarían kanssa. Kahden lapsuudentoverin tiet erkanivat pappisseminaarin aikaan, ja Manolon muistikuvien kautta seurataan heidän elämäänsä eri puolilla Espanjaa 1930-luvun puolivälin sisällissodan aikaan.

There Be Dragons ei ole ensimmäinen eikä taatusti viimeinen elokuva, jossa eri yhteiskuntaluokista yms. kerrotaan kahden aikuistuvan lapsuudenystävän kautta. Tällainen lähestymistapa esimerkiksi toista maailmansotaa käsitteleviin elokuviin on yhtä hyvä kuin mikä tahansa muukin, mutta Joffén elokuvassa siitä ei ole saatu mitään irti. Tylsä tarina ei ole elokuvan suurin vika, vaan se on elokuvan hengettömyys; se ei herätä mitään tunteita, ei puolesta eikä vastaan, eivätkä päähenkilöt ns. herää henkiin silmiemme edessä.

Pääosanäyttelijät ovat kaukana tähdistä, yhtenä kommunistisotilaana nähtävä Olga Kurylenko on heistä tunnetuin, mutta ei heissä sen suurempaa vikaa ole. Syytä elokuvan epäonnistumiseen on vaikea etsiä muualta kuin ohjaajasta, joka on hänkin tehnyt parhaansa – ainakin, jos sen mittarina käytetään dolly- ja kraanakuvien määrää ja erittäin nopeaa tempoa, joka omalta osaltaan on tämän filmin kohdalla saattanut toimia sen tunnepuolta ja henkilökuvauksia vastaan. Lisäksi valtaosa elokuvan sisäkuvista on niin pimeitä, että niistä on vaikea saada selvää. Elokuvan harvat sisällissodan taisteluita kuvaavat jaksot sekä ajankuva ylipäätään on hyvin tehty.

Yhtä asiaa There Be Dragonsia katsellessa ja kuunnellessa ei voi olla huomaamatta: siinä on tuskin yhtäjaksoisesti puolta minuuttia pidempiä kohtia, jossa ei kuulla musiikkia. Musiikki soi siis käytännössä aivan jatkuvasti, joka yhdessä elokuvan nopean rytmin kanssa saa sen varsinkin elokuvan alkupuolella näyttämään ylipitkältä trailerilta.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Osta elokuva Discshopista tai CDONista