Butch ja Kid – nuoret hurjat (1979)

BUTCH AND SUNDANCE: THE EARLY DAYS
Yhdysvallat 1979

Ohjaus: Richard Lester
Käsikirjoitus: Allan Burns, William Goldman
Tuotanto: William Goldman, Steven Bach, Gabriel Katzka
Pääosissa: Tom Berenger, William Katt

1 tunti 51 minuuttia

George Roy Hillin Butch ja Kid – auringonlaskun ratsastajat (1969) on yksi tunnetuimmista, joskaan ei parhaimmista lännenelokuvista. Rutosti rahaa varsinkin Pohjois-Amerikassa tehnyt, ehkä tyypillistä länkkäriä enemmänkin lainsuojattomia ihannoinneella elokuvalla oli niin suuri vaikutus pääosia näytelleiden Paul Newmanin ja Robert Redfordin uriin, että heidät edelleen välittömästi yhdistetään toisiinsa – vaikka he tekivät yhdessä vain kaksi elokuvaa, molemmat Hillin ohjauksessa.

Kymmenen vuotta Hillin jättihitin valmistumisen jälkeen elokuvan käsikirjoittaja William Goldman luonnosteli jatko-osaa, jonka tarina sijoittuu aikaan ennen ensimmäisen elokuvan tapahtumia (ensimmäisen osan nähneet tai todellisiin henkilöihin pohjautuvien päähenkilöiden tarinan tuntevat ymmärtävät, miksi). Hillille Oscar-ehdokkuuden arvoisesti Pienten sydänten (1979) käsikirjoituksen laatinut Allan Burns teki Butch ja Kid – nuoret hurjat -elokuvan varsinaisen käsikirjoituksen, jossa näkyy Burnsin TV-taustan vaikutus. Kokonaisuus muistuttaa enemmänkin muutamaa televisiosarjan jaksoa kuin valkokangaselokuvaa.

Butchin ja Kidin jatko-osan on ohjannut yhdysvaltalainen, mutta brittiläisistä elokuvistaan tunnettu Richard Lesteriä (A Hard Day's Night, Help!, Sattuipa hauskasti matkalla Forumiin), joka tämän jatko-osan ohjaamisen jälkeen hyppäsi Richard Donnerin Supermanin (1978) kahden jatko-osan puikkoihin.

Butch ja Kid – nuorten hurjien pääosissa nähdään uransa alussa olleet Tom Berenger ja William Katt, joskaan Kattin ura ei koskaan lähtenyt samanlaiseen nousukiitoon kuin Berengerin. Tätäkään elokuvaa katsellessa sitä ei ole vaikea ymmärtää; Berenger on hyvä elokuvanäyttelijä, jonka seuraaminen on kiinnostavaa silloinkin, kun hän joutuu astumaan Paul Newmanin saappaisiin. Ensimmäinen asia, joka Lesterin elokuvasta unohtuu, on Kattin läsnäolo, sen verran mitäänsanomaton hän on; ei edes huono, vaan yksinkertaisesti tylsä.

Sisällön suhteen Lesterin elokuvasta ei ole erityisen paljon kerrottavaa. Siinä nähdään, miten vankilasta vapautuva Butch aloittaa uudelleen elämänsä (lähes) vapaana miehenä, joutuu keskelle väärinymmärrystä ja saa peräänsä kostoa janoavan miehen (Brian Dennehy). Matkan varrella Butch tutustuu vähäpuheiseen ja helposti johdateltavissa olevaan Harryyn (Katt), myöhempään Sundance Kidiin, jonka kanssa lainsuojattoman ura lähtee uuteen kukoistukseen.

Lesterin elokuvassa on melkeinpä kaikkea, mitä lännenelokuvalta voi odottaakin; kaksintaisteluita, kostoa janoavia miehiä, jotka vaeltavat läpi erämaiden vain tullakseen joko tapetuksi tai tappaneeksi, pientä perhedraamaa, ilotaloja, surutaloja, kapakoita, junia, postivaunuja ja tietysti loputon erämaa, jonne voi elokuvan lopussa vaikkapa ratsastaa, mielellään auringonlaskua kohti. Suurin osa näistä ”piirteistä” löytyy valtaosasta lännenelokuvista, joten se ei ole sinällään Lesterin elokuvan arvoa vähentävä seikka. Yllätyksettömyys ja innottomuus sen sijaan sitä ovat, mutta parhaimmillaan Butch ja Kid – nuoret hurjat on hyvää viihdettä tämän lajityypin ystäville.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU