Dredd (2012) [Blu-ray]

DREDD
Iso-Britannia / Yhdysvallat / Intia 2012

Ohjaus: Pete Travis
Käsikirjoitus: Alex Garland
Tuotanto: Alex Garland, Andrew Macdonald, ym.
Pääosissa: Karl Urban, Olivia Thirlby, Wood Harris

1 tunti 36 minuuttia

John Wagnerin ja Carlos Ezquerran sarjakuvahahmo Judge Dredd nähtiin ensimmäisen kerran valkokankaalla vuonna 1995 Sylvester Stallonen tulkitessa tätä tulevaisuuden lainvalvojaa. Elokuva oli kaikkea muuta kuin onnistunut ja yleisömenestys kaukana odotetusta. Pete Travisin (Vantage Point, Endgame) ohjaama uusi elokuvasovitus sen sijaan on täyttä rautaa.

Alex Garlandin (28 päivää myöhemmin, Sunshine, Never Let Me Go) käsikirjoittama Dredd sijoittuu jonnekin ei-niin-kaukaiseen tulevaisuuteen. Jonkinlainen maailmanloppu on koittanut, sillä kaikki maailman 800 miljoonaa ihmistä asuu nykyään Pohjois-Amerikassa sijaitsevassa valtavassa Mega City 1 -kaupungissa, joka ulottuu Bostonista Washingtoniin. Betoniviidakossa rikollisuus kukoistaa siitäkin huolimatta, että poliisit ovat sekä lainvalvojia, tuomareita että pyöveleitä. Ytimekkäästi tuomareiksi kutsutut lainvalvojat noudattavat lakia, joka suo heille oikeuden täytäntöönpanna teloitus, mikäli rikollinen on syyllistynyt murhaan tai johonkin muuhun pikkurikosta suurempaan.

Judge Dredd (Karl Urban, jonka kasvoista nähdään koko elokuvan aikana vain leuka) on legendaarinen tuomari, joka saa nyt parikseen niin ikään tuomariksi pyrkivän nuoren naisen, Andersonin (Olivia Thirlby). Anderson on mutantti, jolla on yliluonnollisia kykyjä, joiden ansiosta hän – pääsykokeen reputettuaan – pääsee kokelaaksi. Dredd ja Anderson suuntaavat valtavaan kerrostaloon tutkimaan ilmoitettua kolmoismurhaa. Kun tuomarit ovat viemässä epäiltyä kuulusteluihin, 75 000 ihmiselle kodin tarjoavaa taloa terrorisoivat ja vallassaan pitävät huumetehtailijat sulkevat ovet ja päättävät tappaa tuomarit. Helpommin sanottu kuin tehty.

Dreddin käsikirjoitus on kaikessa yksinkertaisuudessaan erittäin toimiva. Käsikirjoituksen epäloogisuudet eivät pahemmin jää häiritsemään, sillä ohjaaja pitää vauhdin niin kovana, ettei murehtimiselle jää aikaa. Vauhtia on myös jo itse käsikirjoituksessa, josta riisuttu pois kaikki turha. Ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin aikana edetään pisteeseen, johon normaalilta toimintaelokuvalta menee vähintään tunti. Käsikirjoituksen erikoisuutena ei ole sen omalaatuisuus vaan se, että kaikessa tyypillisyydessään se on lyhyt ja ytimekäs, kuten itse elokuva.

Etelä-Afrikassa kuvatun elokuvan budjetti oli nykypäivän toimintaelokuvalle varsin pieni, 50 miljoonaa dollaria. Se kyllä näkyy – mutta vain hyvällä tavalla. Lavastusjälki on erinomaista ja ajoittain aavistuksen verran kehnot visuaaliset tehosteet tuovat elokuvaan särmää. Verta roiskuu ympäri seiniä, pitkin lattioita ja kattoja. Brutaalien kuolemien kuvauksessa ei säästellä, mutta vaikka ehkä siltä näyttääkin, eivät ne ole pääosassa. Pääosassa on vauhti, jota myös toiminnaksi kutsutaan – ja sitä on paljon.

Dreddin näkee pakostakin kannanottona lainvalvontaa kohtaan, mutta on mahdotonta sanoa, kummalla puolella tekijät ovat. Elokuvassa rikolliset saavat automaattisesti joko vankila- tai kuolemtantuomion, riippuen rikoksen vakavuudesta. Asianajajia ei tarvita, ja useimmiten tekijät yllätetään itse teosta, joten epäselvyyttä syyllisyyden suhteen ei ole. Oikeutta puolustukseen ei ole. Tältäkin osin Dredd muistuttaa Likaista Harrya, puhumattakaan Urbanin tavasta näytellä roolinsa. Hänellä on Clint Eastwood -syndrooma, hyvälaatuinen sellainen.

LISÄMATERIAALI

Elokuvan 2D- ja 3D-versiot samalla levyllä.

BLU-RAY-JULKAISU