Matka 2: Salainen saari (2012) [Blu-ray]

JOURNEY 2: THE MYSTERIOUS ISLAND
Yhdysvallat 2012

Ohjaus: Brad Peyton
Käsikirjoitus: Brian Gunn, Mark Gunn
Tuotanto: Beau Flynn, Charlotte Huggins, ym.
Pääosissa: Dwayne Johnson, Michael Caine, Josh Hutcherson

1 tunti 34 minuuttia

Vuonna 1987 Michael Caine voitti Oscarin sivuosaroolistaan Woody Allenin mestariteoksessa Hannah ja sisaret. Vielä saman vuoden aikana hänet nähtiin valkokankaalla neljännessä Tappajahai-elokuvassa. Viime vuonna Caine näytteli Christopher Nolanin Yön ritarin paluussa ja Brad Peytonin Matka 2: Salaisessa saaressa. Ihmetellä täytyy, miksi Caine yhä tänä päivänä suostuu tekemään laatuelokuvien lisäksi myös roskaa.

Nelisen vuotta sitten valmistunut Matka maan keskipisteeseen oli ensimmäinen modernia 3D-teknologiaa hyödyntävä elokuva, jonka tarina perustui Jules Vernen samannimiseen kirjallisuusklassikkoon. Matka 2: Salainen saari on niin ikään hakennut innoitusta Vernen teoksesta, mutta kuten elokuvan nimikin jo kertoo, on se tehty välittämättä lainkaan sellaisista turhuuksista kuten ideoista. Käsikirjoittajat ovat aikaisemmin kirjoittaneet vain muutamia elokuvia, kuten yksi Anna palaa -teinileffan suoraan videolla julkaistuista jatko-osista ja Uinu, uinu lemmikkini 2.

Hyvin rajalliset näyttelijänlahjat omaava Josh Hutcherson toistaa roolinsa köyhän miehen Indiana Jonesina, jonka isä ja isoisä ovat molemmat tutkimusmatkailijoita. Isäukko ei tosin ole enää kuvioissa, vaan Sean on saanut uuden isäpuolen kaapinkokoisesta rakennusalan yrittäjästä, joka on kovasti Dwayne ”The Rock” Johnsonin näköinen. Kaapattuaan koodatun radioviestin, Sean saa yhdessä isäpuolensa kanssa murrettua koodin ja uskoo Salaisesta saaresta kertovan viestin olevan isoisänsä (Caine) lähettämä. He suuntaavat kohti tuota saarta huonokuntoisen helikopterin kyydissä, hölmön Gabaton (Luis Guzman) ohjatessa ja hänen tyttärensä (Vanessa Hudgens) ollessa mukana jostakin syystä.

Matka 2:lla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, eikä sillä ole edes omaa sisäistä logiikkaansa. Kissat ja koirat 2 -elokuvasta parhaiten tunnetun Brad Peytonin ohjaamassa tekeleessä ei myöskään ole mitään niin mukaansatempaavaa, viehättävää ja vakuuttavaa, että todellisuuden ja fantasian sotkeminen keskenään olisi koko teoksen hyväksi, kuten vaikkapa Indiana Jones -elokuvissa, jotka ovat Matka 2:n ainoa esikuva – Vernen teoksesta on otettu idea käsikirjoitukseen, koska kirjoittajat eivät itse ole keksineet yhtään mitään.

Elokuvan pysymisestä kaukana realismista kertovat myös näyttelijävalinnat. Johnsonin – joka saa esitellä myös olemattomia laulunlahjojaan – kaltainen kehonrakentaja sopii lempeän, rakennusfirmaa johtavan, tuikitavallisen isäpuolen rooliin yhtä hyvin kuin Hitler lastenelokuvaan. Lapsenkasvoisen, 20-vuotiaan Hutchersonin näyttelemän Seanin ihastukseksi on palkattu 24-vuotias ja vähintäänkin ikäisensä näköinen Hudgens, jonka ikäiset naiset eivät aivan ensimmäisenä suunnittele seurustelemista itseään neljä vuotta nuoremman pojan kanssa.

3D:nä julkaistun elokuva on täynnä halpoja ”heitetään kohti katsojaa”-efektejä, kerran jopa katsotaan hassunhauskasti kohti linssiä. Kuitenkin elokuvan visuaaliset tehosteet ovat niin surkeita, että ne jos mitkä pitävät huolen siitä, ettei minkäänlaista mukaansatempaavuutta synny. Elokuvaa katsoessaan ei voi ajatella mitään muuta kuin sitä, miten uskomattoman huonosti se on tehty. Luulisi, että 80 miljoonalla dollarilla saisi edes kohtalaiset CGI-tehosteet, mutta näemmä ei. Itse kuvausjälkikin on rumaa katseltavaa, vaikka linssin takana on ollut uuden Tähtien sota -trilogian ja Vihreän mailin kuvannut David Tattersall.

Mistä ihmeen syystä tämä elokuva keräsi maailmanlaajuisesti 325 miljoonan dollarin lipputulot, eli sai suuren määrän katsojia? Onko ihmisten maku, odotukset ja vaatimukset elokuvia kohtaan todella laskeneet niin tolkuttoman paljon, että tällainen roska kelpaa, kunhan se vain julkaistaan kolmiulotteisena?

LISÄMATERIAALI

Interaktiivinen kartta, pieleen menneitä ottoja ja poistettuja kohtauksia.

BLU-RAY-JULKAISU