Vamps (2012) [Blu-ray]

VAMPS
Yhdysvallat 2012

Ohjaus: Amy Heckerling
Käsikirjoitus: Amy Heckerling
Tuotanto: Maria Teresa Arida, Adam Brightman
Pääosissa: Alicia Silverstone, Krysten Ritter

1 tunti 32 minuuttia

Amy Heckerling on yksi menestyneimmistä naispuolisista komediaohjaajista, jonka tunnetuimpia töitä ovat Fast Times at Ridgemont High (1982), Mieletön kesis (1985), Hei, kuka puhuu (1989) ja Hei, kuka puhuu myös (1990) sekä Clueless (1995). Saturday Night Live -sarjassa nähtyyn sketsiin perustuvan A Night at the Roxburyn (1998) jälkeen Heckerling ei ole enää pahemmin herättänyt huomiota, ja ohjaustöiden välillä on kulunut viidestä seitsemään vuotta.

60-vuotiaan Heckerlingin ja Cluelessissa pääroolia näytelleen Alicia Silverstonen, 36, yhteistyön tuloksena valmistunut Vamps on kertomus kahdesta vanhasta, mutta nuorekkaan ulkonäön säilyttäneestä vampyyrinaisesta, jotka elelevät nykypäivän New Yorkissa rakkauteen liittyvine ongelmineen. Goody (Silverstone) on syntynyt 1840-luvulla, mutta hänen paras ystävänsä ja kämppäkaverinsa Stacy (Krysten Ritter) on vasta nelikymppinen – molemmat menevät ulkonäöltään kolmikymppisestä.

Goody tapaa vanhan, hippiaikojensa rakastettunsa samaan aikaan, kun Stacy rakastuu hänen kanssaan samalla iltalukion kurssilla käyvään nuoreen mieheen (Dan Stevens), jonka isä sattuu olemaan vampyyreitä metsästävä van Helsing (Wallace Shawn). Goody miettii menneitä aikoja ja sitä, mitä lopulta elämältään (lue: ikuisuudeltaan) haluaa, kun taas Stacy pohtii appivanhempiensa suhtautumista hänen vampyyriyteensä.

Täytyy sanoa, että jos elokuvan IMDb:ssä ilmoitettu 16 miljoonan dollarin budjetti pitää paikkansa, se on huonoiten käytetty 16 miljoonaa dollaria koko elokuvahistoriassa. Koko elokuva näyttää siltä kuin se olisi kuvattu kolmella markalla, varsinkin ”visuaaliset tehosteet” –  lukuun ottamatta 1800-luvulle sijoittuvia takaumia, jotka nekin on kuvattu varmaankin jossakin museokylässä tai vastaavassa. Elokuva muistuttaa kaikin tavoin 1990-luvun halvalla suoraan televisio- tai videolevitykseen tehtyjä komedioita, niitä kaikkein huonoimmin tehtyjä.

Heckerlingin kerronta tökkii ja hänen itsensä laatima käsikirjoitus on eritoten rytmiltään kuin huonon sitcom-sarjan jakson. Roolisuoritukset ovat kaukana ammattitaitoisista lukuun ottamatta Krysten Ritteriä ja Sigourney Weaveria, jotka suoriutuvat tehtävistään kuin ammattilaiset. Erityisen paljon haukkuja osakseen ansaitsee elokuvan kuvakerronta, joka on kammottavaa katseltavaa. Uskomatonta, että ohjaajalla on kolmenkymmenen vuoden kokemus ja vieläkin kokeneempi kuvaaja on kuitenkin ollut linssin takana sellaisessakin elokuvassa kuin Little Miss Sunshine.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

BLU-RAY-JULKAISU