Margaret (2011)

MARGARET
Yhdysvallat 2011

Ohjaus: Kenneth Lonergan
Käsikirjoitus: Kenneth Lonergan
Tuotanto: Sydney Pollack, Scott Rudin, Gary Gilbert
Pääosissa: Anna Paquin, J. Smith-Cameron, Matt Damon

2 tuntia 58 minuuttia

Kenneth Lonerganin Margaret kuvattiin vuonna 2005, mutta ensi-iltaan elokuva tuli vasta viime vuonna. Syynä tähän oli ohjaaja-käsikirjoittaja Lonerganin ja studion välinen sopimus siitä, että Lonerganilla on elokuvassa final cut -oikeudet, eli hän päättää, mikä leikkaus siitä julkaistaan. Kun hän ei sitten onnistunutkaan tekemään mieleistään versiota, studio lopetti elokuvan jälkituotannon ja Lonergan jatkoi töitä elokuvassa näyttelevältä Matthew Broderickiltä lainatuilla rahoilla.

Lonergan oli napannut Oscar-ehdokkuudet Martin Scorsesen Gangs of New Yorkin ja itsensä ohjaaman Väärät ystävät -elokuvan käsikirjoituksista, joten Fox Searchlightin luotto ohjaaja-käsikirjoittajan kykyihin oli hyvin perusteltu. Yhdysvalloissa ja Euroopassa DVD:llä julkaistu Margaretin pidennetty versio on lähes kolmituntinen ihmissuhdedraama, josta olisi pitänyt leikata pois ehkä jopa puolet, jotta kokonaisuus olisi osiensa tasoinen.

Margaret kertoo Anna Paquinin näyttelemästä newyorkilaisesta Lisasta, joka opiskelee high schoolissa ja elää yhdessä näyttelijä-äitinsä ja nuoremman veljensä kanssa. Isä (Lonergan) on lähtenyt Kaliforniaan luomaan uraa mainosohjaajana, jättäen murrosikäisen tyttären ja pienen pojan ex-vaimonsa hoidettavaksi, vaikka tämän elämästä valtaosa kuluu teatterissa harjoituksissa ja esityksissä. Äidin sinnikäs ihailija (Jean Reno) ottaa vielä oman aikansa.

Lisan kuitenkin verrattain huoleton elämä muuttuu yhtenä tavallisena päivänä, kun hän on kaupungilla etsimässä sopivaa hattua isän kanssa tehtävälle matkalle. Sellaista ei tunnu löytyvän, kunnes hän näkee juuri sopivan hatun linja-autoa parhaillaan ajavan bussikuskin (Mark Ruffalo) päässä. Lisa alkaa viittomaan bussikuskille, jonka keskittyminen herpaantuu ja sen seurauksena bussi ajaa punaisia päin yli suojatietä ylittävän naisen, joka kokee erittäin kivuliaan kuoleman.

Lisa ei kerro poliisille bussikuskin ajaneen päin punaisia. Pian omatunto alkaa kuitenkin kolkuttamaan, ja Lisa päättää hakea jonkinlaista hyvitystä asialle ottamalla yhteyttä uhrin läheiseen ystävään, jolle hän kertoo onnettomuuden todellisen kulun. Yhdessä he päättävät nostaa oikeusjutun liikennöitsijää vastaan, tarkoituksenaan saada bussikuski erotetuksi.

Äskeisen juonikuvauksen perusteella Margaretia voisi pitää hyvin tyypillisenä amerikkalaisena draamaelokuvana, mitä se ei kuitenkaan ole. Lonergan on tehnyt poikkeuksellisen hyvää työtä luodessaan aidontuntuisia henkilöhahmoja, dialogia ja tilanteita sekä tarinan, joka niin ikään on hyvin uskottava. Näyttelijöitä valitessaan hän on tehnyt erinomaisia ratkaisuja: 23-vuotias Anna Paquin oli kasvoiltaan ehdottomasti liian vanha teini-ikäiseksi opiskelijatytöksi, mutta hänen roolisuorituksensa on erittäin hyvä. Paquin jättää muut näyttelijät varjoonsa, vaikka oikeastaan kaikki elokuvan vähänkin suuremman roolin saavat näyttelijät tekevät moitteetonta työtä. Paquinin, Ruffalon ja Renon lisäksi tähdistä mukana ovat Matt Damon ja Matthew Broderick Lisan opettajina ja Kieran Culkin hänen koulukaverinaan.

Lonergan kertoo elokuvallaan yhden tulkinnan siitä, miten vielä identiteettiään hakeva nuori saattaisi muuttua, mikäli hän joutuisi kokemaan samanlaisen tragedian kuin Lisa. Samalla hän kertoo näyttelijäperheen elämästä ja teinitytöistä yleensä: Lisa kun tuntuu kuvittelevan voivansa pilata kenen tahansa elämän milloin vain ja miten, ja hyvittää sen pelkästään pyytämällä anteeksi.

Visuaaliselta kerronnaltaan hyvin perinteisesti toteutetun elokuvan suurin ongelma on käsikirjoitus. Kun ohjaaja on itse laatinut käsikirjoituksen ja on lisäksi ensisijaisesti nimenomaan käsikirjoittaja, ei hän näemmä pysty tiivistämään tekstiään lainkaan. Elokuva alkaa mitä lupaavimmin, mutta menettää osan tehostaan hyvin pian sen jälkeen, kun mainittu liikenneonnettomuus on tapahtunut; takanapäin on elokuvan vaikuttavin kohtaus. Sitä seuraa lukemattomia pitkiä kohtauksia ja aivan liian monta seurattavaa asiaa, kun Lonergan ei selvästikään ole osannut päättää, mihin hän keskittyisi. Margaretin ainoa suuri ongelma onkin liiallinen pituus, ja onkin harmi, ettei kokonaisuus ole lähelläkään sitä tasoa, mitä monet sen yksittäisistä kohtauksista ovat.

Huom! Suomessa DVD:llä julkaistaan elokuvan lyhyempi versio, joka sekin kestää 2 tuntia 24 minuuttia.

LISÄMATERIAALI

Trailereita.

DVD-JULKAISU