North Sea Hijack – Kaappaus Pohjanmerellä (1979)

NORTH SEA HIJACK
Iso-Britannia 1979

Ohjaus: Andrew V. McLaglen
Käsikirjoitus: Jack Davies
Tuotanto: Elliott Kastner
Pääosissa: Roger Moore, James Mason, Anthony Perkins

1 tunti 35 minuuttia

1960-luvulla men on a mission -elokuvat saavuttivat huippunsa. Syntyivät sellaiset mestariteokset kuten Suuri pakoretki ja Likainen tusina sekä myöskin erittäin korkealle arvostetut 7 rohkeata miestä ja Kotkat kuuntelevat sekä monia, monia muita. Men on a mission -elokuvien tekeminen ei loppunut vielä 1970-luvullakaan, jolloin varsinkin Roger Moore tehtaili tämäntyyppisiä elokuvia.

1970-luvun loppupuolella Moore teki Andrew V. McLaglenin kanssa kaksikin filmiä, Villihanhet ja Kaappauksen Pohjanmerellä. Jälkimmäisessä, Jack Daviesin oman romaaninsa pohjalta käsikirjoittamassa filminsä Anthony Perkinsin johtama rikollisjoukko ottaa haltuunsa erittäin arvokkaan öljynporauslautan, jonka he uhkaavat räjäyttää, ellei aluksen omistava Britannian hallitus maksa heille 25 miljoonan punnan lunnaita. Koska valtio ei voi maksaa terroristeille, he laittavat Ffolkesin (Moore) korjaamaan tilanteen.

Ffolkes on upporikas naistenvihaaja, joka elelee yhdessä lukuisten kissojensa, viskipullojensa ja kouluttamiensa sotilaiden kanssa. Entiset laivaston sotilaat ovat saaneet Ffolkesilta perusteellisen koulutuksen tilanteisiin, joissa on liikuttava sukeltaen ja eliminoitava vihollisia mahdollisimman hiljaisesti. Nämä kyvyt tulevatkin tarpeeseen, kun Ffolkes ja hänen miehensä lähtevät yhdessä laivaston amiraalin (James Mason) kanssa estämään öljynporauslautan ja sen miehistön räjäyttämisen taivaan tuuliin.

John Waynen kanssa neljä filmiä tehnyt Andrew V. McLaglen on ammattitaitoinen ohjaaja, joka on tehnyt varsin pätevää työtä ja saanut Mooresta irti tämän uran kenties parhaimman roolisuorituksen. Elokuva pysyy hyvin kasassa aina loppua kohden, jolloin Ffolkesin pelastussuunnitelman toteutuminen tapahtuu pienessä hetkessä ja on pikemminkin antikliimaksi kuin näyttävä, toiminnallinen loppu jännityselokuvalle.

Siinä missä Moore on erinomaisessa vedossa ja kuiva Masonkin yllättävän hauska, on Perkinsin työskentelyn katsominen hieman surullista. Ennen Alfred Hitchcockin Psykoa (1960) Perkins teki muunkinlaisia rooleja varsin pätevästi, mutta Psykon menestyksen jälkeen hänet useimmiten näki vain roistojen rooleissa, jotka eivät koskaan nousseet lähellekään Norman Batesin roolia.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.


DVD-JULKAISU