
THE ARTIST
Ranska / Belgia 2011
Ohjaus: Michel Hazanavicius
Käsikirjoitus: Michel Hazanavicius
Tuotanto: Thomas Langmann
Pääosissa: Jean Dujardin, Bérénice Bejo
1 tunti 40 minuuttia
Ranskalaiset Michel Hazanavicius ja Jean Dujardin ehtivät tekemään yhdessä kolme elokuvaa, ennen kuin The Artist toi kauan kaivatun vanhan hyvän ajan tuulahduksen elokuvamaailmaan ja näytti, että 2010-luvullakin elokuvayleisö on kykenevä nauttiimaan mustavalkoisesta, täyskuvana filmatusta mykästä elokuvasta eikä vain kolmiulotteisista roboteista ja räjähdyksistä. Tokikaan The Artist ei menestynyt lippuluukuilla lainkaan niin hyvin kuin vaikkapa Michael Bayn Transformers 3:nen.
Hazanavicius ja Dujardin tekivät ennen The Artistia yhdessä kaksi erinomaista, lajinsa parhaimmistoon kuuluvaa James Bond -parodiaa ja yhden Lucky Luke -filmin, jossa Hazanavicius tosin oli vain käsikirjoittajana, ei ohjaajana. The Artistin jälkeen kaksikko on ehtinyt tekemään jo yhden filmin, episodielokuva The Playersin, joka pyörii suurella menestyksellä Ranskassa.
{slimbox#1 gl images/muut/arvostelut/2012/theartist1.jpg,images/muut/arvostelut/2012/theartist1_t.jpg,Michel Hazanavicius: The Artist;images/muut/arvostelut/2012/theartist2.jpg,images/muut/arvostelut/2012/theartist2_t.jpg,Michel Hazanavicius: The Artist; }
Hazanaviciusin itsensä kirjoittama The Artist käsittelee sitä kylmää todellisuutta, jonka monet mykkäelokuvakauden näyttelijät joutuivat kohtaamaan 1920-luvun Hollywoodissa: ääni tulee elokuvaan ja jos heidän äänensä ei vastaa naaman antamaa mielikuvaa, ura on ohi. Jos olisit uusi näyttelijä valkokankaalla, suuri mies pienellä äänellä, tämä ei olisi niin suuri ongelma – aiemmilla elokuvilla luotu mielikuva sen sijaan oli monien näyttelijöiden uran jatkumisen esteenä. Toinen suuri ongelma olisi voinut olla vierasperäinen aksentti, kuten George Valentinilla.
The Artistin pääosassa oleva Valentin (Jean Dujardin) on aikansa suurin filmitähti, jonka romanssi- ja seikkailuelokuvat vetävät yleisöä teattereihin enemmän kuin yhdenkään toisen näyttelijän. Vuonna 1927 hänen alamäkensä alkaa, kun äänielokuva syntyy ja se aloittaa nopean nousukautensa. Valentinin pitkäaikainen työnantaja (John Goodman) päättää antaa Georgelle mahdollisuuden nähdä äänielokuvan hyödyt laittamalla Georgen vastanäyttelijän (Missi Pyle) äänikoekuvaukseen – lopputulos saa Georgen nauramaan ja vähättelemään äänielokuvaa entistä enemmän.
Kun studiojohtaja lopulta päättää, että yhtiö tekee tästä lähtien vain ja ainoastaan äänielokuvia, on Georgen aika astua syrjään. Hän on aikaisemmalla menestyksellään tehnyt sievoisen omaisuuden, mutta siitä kuluu valtaosa itse tuotetun ja ohjatun, lähes 70 päivän ajan kuvatun seikkailuelokuvan kuvaamiseen. Mykkäfilmi tulee ulos samaan aikaan, kun pörssi romahtaa ja Amerikka tarvitsee romanttista hömppää, jota Peppy Miller (Bérénice Bejon) tarjoaa tyttöelokuvillaan.
Peppyn ja Georgen tiet kohtasivat jo jokin aika aiemmin, kun filmitähteydestä haaveileva Peppy pääsee avustajaksi Georgen elokuvaan. Kaksikko ihastuu toisiinsa, mutta asia jää pelkäksi ihastukseksi – Georgella on uraongelmia ja kotona odotaa tyytymätön vaimo (Penelope Ann Miller). Georgen ylpeys ja usko itseensä ajaa hänet hyvin nopeasti lopulliselta vaikuttavaan tuhoon, josta vain rakkaus voi hänet pelastaa.
{slimbox#1 gl images/muut/arvostelut/2012/theartist3.jpg,images/muut/arvostelut/2012/theartist3_t.jpg,Michel Hazanavicius: The Artist;images/muut/arvostelut/2012/theartist4.jpg,images/muut/arvostelut/2012/theartist4_t.jpg,Michel Hazanavicius: The Artist; }
Douglas Fairbanksia ja Rudolph Valentinoa päähenkilössään yhdistelevä The Artist on pitkälti myös Chaplin-aiheinen elokuva. Chaplinhan ei tunnetusti ryhtynyt tekemään äänielokuvia ennen vuotta 1940, koska ei nähnyt siihen mitään syytä. Hän oli ainoa suuri elokuvantekijä, joka vältteli äänifilmiä ja oli siksi pitkään eräänlaisessa paitsiossa huolimatta siitä, että äänielokuvan kaudella hän teki monta mykkäfilmimestariteosta: Sirkuksen (1928), Kaupungin valot (1931) ja Nykyajan (1936).
Hazanavicius on kirjoittanut The Artistista hyvin yksinkertaisen elokuvan, joka sikälikin vastaa kuvaamansa ja ihailemaansa mykkäelokuvien kulta-aikaa. Tunteet ovat etusijalla, ei monimutkainen tarina. Hazanaviciuksen elokuva on kertomus ajan muuttumisesta, ihmisen ylpeydestä ja suuresta rakkaudesta. Ihmisen ylpeyttä käsitellessään tämä elokuva on hyvinkin ajansa hermolla, sillä vaikka 1920-luvullakin joillakin oli varaa olla ylpeitä, ei köyhällä ole koskaan. Ennen kaikkea The Artist on kuitenkin rakkauskirje elokuvalle, ja saattaa sellaisena hyvinkin olla Cinema Paradison (1988) veroinen.
The Artist on tyylipuhdas elokuva, jonka voisi katsoa 1920-luvun mykkäfilminä, ellei tietäisi sen olevan nykypäivänä tehty. Kuvaaja Guillaume Schiffman, leikkaaja Anne-Sophie Bion, lavastaja Laurence Bennett ja pukusuunnittelija Mark Bridges ovat kaikki suoriutuneet tehtävistään mitä parhaimmin tuloksin. Erityismaininnan ansaitsevat elokuvan musiikin säveltäjä Ludovic Bource ja Valentinin uskolliset ystävät, autonkuljettaja (James Cromwell) ja Uggie-koira.![]()
![]()
![]()
![]()
![]()
LISÄMATERIAALI
Pieleen menneitä ottoja, dokumentit elokuvan tekemisestä, tekijöistä ja kuvauspaikoista, näyttelijöiden ja tekijöiden paneelihaastattelu sekä trailereita. SD-laatu, ei tekstitystä.
DVD-JULKAISU
| Julkaisija: |
Scanbox |
|
| Tekstitys: |
Suomi, norja, tanska, ruotsi |
|
| Ääni: |
DTS-HD Master Audio 5.1 |
|
| Kuva: |
4:3 (1.33:1), mv |
|
| Levyjä: |
1 |
![]()
ISSN 2342-3145. Avattu lokakuussa 2008. Noin 30 600 eri kävijää kuukaudessa (1/2024).