4K UHD -arvostelussa The Rocky Horror Picture Show (1975)

The Rocky Horror Picture Show’sta tuli etenkin Yhdysvalloissa jättimenestys ja malliesimerkki ”kulttielokuvasta”, joka vuosikymmenestä toiseen pyörii teattereissa ja vetää puoleensa sen vinksahtaneeseen mutta hauskaan maailmaan ihastuneita uskollisia ystäviä.

Richard O’Brienin lavamusikaali sovitettiin elokuvaksi hyvin halvalla ja säilyttäen sen alkuperäisen lavaesitysmäisyyden. Myös perinteisen elokuvamusikaalin tapaan ilmiselvissä lavasteissa kuvattu kertomus sijoittuu 1960-luvun alkuun ja alkaa siitä, kun nuoret rakastavaiset (Susan Sarandon ja Barry Bostwick) ovat autoilemassa syrjäseudulla. Yöllä ja rankkasateessa rengas puhkeaa, ja lähdettyään apua etsimään kaksikko päätyy suuren kartanon porteille. Sisällä odottaa toinen toistaan oudompia hahmoja ja vempeleitä, kaikkein oudoimpana kartanon auvoisa isäntä, draculamainen Dr. Frank-N-Furter (Tim Curry), joka on ristiinpukeutuja, innokas meikkaaja ja kallellaan molempiin suuntiin. Syntinen kartano ja synnin salat vetävät puoleensa sievisteleviä nuoria rakastavaisia, joiden todelliset intohimot alkavat nousta pintaan. Siinä ohessa lauletaan ja tanssitaan.

O’Brien ja kumppanit ovat epäilemättä vetäneet muutakin kuin kahvia musikaalia tehdessään, ja siihen nähden The Rocky Horror Picture Show on yllättävän selväjärkinen elokuva. Kuten näytelmän kantaesityksenkin, myös elokuvan on ohjannut australialainen Jim Sharman, jonka elokuvaura huipentui heti alkuunsa tähän teokseen.

Rock-musikaalin miljöö, henkilöhahmot ja osin teematkin ovat kunnianosoituksia 1930-luvun suurille kauhu- ja scifi-elokuville, ensisijaisesti Frankensteinille (1931), Draculalle (1931) ja King Kongille (1933), joissa erilaiset hirviöt yrittävät oppia elämään ja tulemaan toimeen ihmisten kanssa – tai imeä heistä elämän.

The Rocky Horror Picture Show kuvattiin Englannissa, joten sen alkuperäinen, ilmeisesti jo porttiin rajattu kuvasuhde on vanhan eurooppalaisen laajakuvastandardin mukaisesti 1,66:1. Yhdysvalloissa sitä on esitetty 1,85:1-kuvasuhteella, mutta sekä vanha Blu-ray-tallenne että tuore, erinomainen 4K-restauroitu UHD-tallenne näyttävät elokuvan alkuperäisellä 1,66:1-kuvasuhteella. Mukana on myös alkuperäinen monoääniraita (jälkikäteen tehdyn monikanavamiksauksen lisäksi).