Blu-ray-arvostelu: Jesse Eisenbergin esikoisohjauksessa A Real Pain (2024) tavoitellaan Woody Allenin elokuvien henkeä

Nelikymppiset amerikanjuutalaiset serkukset lähtevät Puolaan katsomaan isoäitinsä kotikaupunkia sekä lähistöllä sijaitsevaa keskitysleirimuseota. Näyttelijä Jesse Eisenberg on ammentanut esikoisohjaukseensa omista kokemuksistaan, joskin vaihtamalla melkein kaiken muun kuin johtoajatuksen eli Puolan-matkan.

Eisenberg ja Kieran Culkin näyttelevät nelikymppisiä serkuksia, jotka viettivät lapsena paljon aikaa yhdessä, mutta ovat aikuisina ajautuneet eri suuntiin: Culkinin näyttelemä Benji äitinsä kellariin masentuneena pössyttelijänä, Eisenbergin näyttelemä David New Yorkiin töihin, naimisiin ja perheenisäksi. Etäisiksi muuttuneista suhteistaan huolimatta serkukset noudattavat kuolleen isoäitinsä viimeistä toivetta ja lähtevät yhdessä Puolaan katsomaan tämän kotikaupunkia ja viimeistä osoitetta siinä maassa. Samalla on tarkoitus poiketa keskitysleirille.

Matka on taas tärkeämpi kuin päämäärä, kun Benji ja David kaksistaan sekä osana pientä turistiryhmää alkavat pikkuhiljaa arvostaa joitakin piirteitä toistensa aikuiselämässä. Samalla perimmäiset tunteet nousevat pintaan.

Eisenberg on kirjoittanut itselleen samanlaisen roolin kuin mitä hän on melkein aina näytellyt: neuroottinen ja kunnianhimoinen, uskollinen ja järkevä ihminen. Culkinin hahmo on tämän vastapaino: impulsiivinen, voimakkaasti tunteva, saamaton, hölmöilevä.

A Real Pain on niin sisällöltään kuin ääni- ja kuvatoteutukseltaan yksinkertainen, seesteinen ja realistinen. Eisenbergin esikuvia on Woody Allen ja se näkyy, joskaan ei matkimisena eikä niinkään sisällössä tai replikoinnissa, vaan samanlaisen rytmin, kerrontatyylin ja visuaalisuuden tavoittelussa. Kolmikymppinen puolalaiskuvaaja Michael Dymek on tavoittanut sen, mitä on haettukin – eikä ihme, onhan kyseessä erittäin lupaava tekijä, jonka kädenjälki etenkin The Girl with the Needlen kuvaajana on herättänyt huomiota.

Pienistä aineksista on syntynyt pala aitoa elämää.