4K UHD -arvostelu: Purple Rain (1984) on kasarinostalgiaa eikä paljon muuta

Prince oli Purple Rainin (1984) ensi-illan aikaan 26-vuotias, muutamaa vuotta aiemmin läpimurtonsa tehnyt laulaja ja lauluntekijä, josta alettiin entisaikojen tapaan rakentaa myös filmitähteä. Kuten monet muut laulajat häntä ennen, myös Prince sai ”näytellä” itseään ensimmäisessä elokuvaroolissaan.

Purple Rain ei kerro juuri mistään. Prince näyttelee The Kidiksi kutsuttua päähenkilöä, joka elää nuoren miehen onnetonta elämää Minneapolisissa, asuu yhä kotona vanhempiensa kanssa ja näkee näiden päivittäistä riitelyä sekä lähisuhdeväkivaltaa. Kasarihenkisesti tälläytyvä poika viettää vapaa-aikansa bändinsä kanssa, mutta ei suostu kuuntelemaan muutaman tytön hänelle tarjoamaa demonauhaa. Poika iskee silmänsä laulajan urasta haaveilevaan tyttöön (Apollonia Kotero) ja aloittaa tämän kanssa lapsellisen, väärinkäsitysten ja mustasukkaisuuden täyttämän romanssin.

The Kidin suuri hetki tulee vasta, kun elokuvasta on kulunut melko lailla tasan puolitoista tuntia, kun Prince esittää elokuvan nimikkokappaleen, josta tuli hänen uransa suurin hitti. Loppuosa elokuvasta onkin yhtä konserttia. Kaikki sitä edeltävä on dramaturgisesti ja näyttelijätyöltään kömpelöä. Viehätys on 1980-luvun nostalgisessa estetiikassa, joka korostuu, koska kyseessä on tarina nuorista ja vieläpä suositun nuorisotähden, eräänlaisen muodin edelläkävijän, tähdittämä elokuva. Itse elokuvan visuaalisuus Albert Magnolin ohjauksen ja Donald E. Thorinin kuvauksen osalta on näyttävimmillään laulunumeroissa.

Tuore 4K-restaurointi näyttää hyvältä. Filmirae on tallessa läpi elokuvan, mutta sitä on ilmeisesti vaimennettu tummimmissa kohdissa, jotka ovat filmimateriaalista johtuen saattaneet olla erittäin rakeisia.