Blu-ray-arvostelu: Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem (2023) on hauskahko, ei sen enempää

1980-luvulla ensiesiintymisensä tehneet teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat seikkailevat jo seitsemännen kerran valkokankaalla uudessa animaatioelokuvassa Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem.

Yhdessä mm. Superbadin ja This is the Endin käsikirjoittaneet Seth Rogen ja Evan Goldberg ovat kynäilleet käsikirjoituksen yhdessä elokuvan toisen ohjaajan Jeff Rowen kanssa. New Yorkin kaupungin viemäreissä asuvat teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat kaipaavat jatkuvasti maan pinnan yläpuolelle, suurkaupungin melskeeseen, mutta heistä pienestä saakka huolehtinut rotta yrittää pitää heidät turvassa viemäriverkostossa. Rottaisä tietää omasta takaa, etteivät ihmiset hyväksy keskuuteensa puhuvia ja ihmismäisiä eläimiä – ei ainakaan rottia, tuskin kilpikonniakaan. Mutta teini-ikäisten uteliaisuutta ei voi tukahduttaa. Konnaveljekset lähtevät kaupungille ja päättävät voittaa ihmisten sympatiat puolelleen pysäyttämällä kaupunkia terrorisoivan salaperäisen rikollisneron, joka osoittautuu itsekin mutantiksi.

Teenage Mutant Ninja Turtles: Mutant Mayhem -nimihirviö on huumoriltaan kaukana edellisestä Goldbergin ja Rogenin käsikirjoittamasta animaatiosta, Sausage Partysta (2016), joka oli lapsilta kielletty räävitön komedia kaksikon muiden elokuvien tapaan. Teini-ikäisten mutanttininjakilpikonnien seikkailussa räävittömyys on poissa ja alapäävitsien määrä minimissään, mutta on niitäkin mukana – tuskin kuitenkaan sellaisia, jotka hämmentäisivät lapsikatsojia.

Elokuvan pahimpana puutteena on uutuudenviehätyksen puute. Teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista on kuudessa aiemmassa elokuvassa (joista yksi oli animaatio) otettu irti kaikki, mitä niistä on irti saatavissa. Seitsemännen elokuvan kelpo, sarjakuvamainen visuaalinen toteutus on hauska lisä. Muutamat vitsit uppoavat hyvin ja Jackie Chan on hauska rottaisän äänenä, mutta siinä kaikki.