Hymy hyytyy ja katsoja myös – arvostelussa Naurun varjolla (2020) | DVD

Taneli Mustosen ohjaama Se mieletön remppa (2020) tuli valkokankaille viime vuoden alussa matkien ja plagioiden Tom Hanksin tähdittämää Rahareikää (1986). Loppuvuodesta vuorossa oli Reetta Aallon ohjaama Naurun varjolla, joka muistuttaa sisällöltään hämmentävän paljon Hanksin uran kehnointa elokuvaa, Punchlinea (1988).

David Seltzerin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa Punchlinessa Hanks ja Sally Field näyttelevät tavallisia heppuja, Hanks lääketieteelliset opinnot kesken jättänyttä nuorta jannua ja Field tympääntynyttä kotirouvaa, jotka lähtevät New Yorkin komediaklubeille kokeilemaan siipiään stand up -koomikkoina. Parhaimmat jutut kumpuavat omista, eletyistä kokemuksista, ja alun vaikeuksien jälkeen kotirouva saavuttaa parhaimmat naurut.

Naurun varjolla -elokuvassa pienessä yksiössä asuva elokuvakäsikirjoittaja Maria (Elena Leeve) hakee elämäänsä piristystä osallistumalla stand up -kurssille ja siihen liittyvälle stand up -kiertueelle, jossa aloittelevat koomikot pääsevät nolaamaan itsensä humalaisten edessä usealla eri paikkakunnalla. Marian vitseille ei naura alussa kukaan, mutta kuin Pellon Salli hän keksii sittenkin puhua totta ja vastaanotto on aivan toisenlainen.

Marian juttujen keskiössä ovat miehet, nuo siat, jotka tulevat stand up -lavoillekin heittämään juttuja kulleistaan ja anopeistaan. Maria panee paremmaksi puhumalla lavalla miehistä, jotka puhuvat kulleistaan ja anopeistaan. Kun se ei riitä, Maria kehottaa ihmisiä tappaamaan itsensä. Huumorin taso on tämä. Se ei naurata edes täydellisessä epähauskuudessaan. Yhtä heikkoja ovat myös muiden kiertuelaisten (Joonas Saartamo, Ernest Lawson ja Aino Sirje) jutut.

Hauskuutta ei ole elokuvassa tarjolla myöskään lavaesiintymisten ulkopuolella. Heikki Silvennoinen, jonka läsnäolo komediaelokuvassa on aina iloinen asia, on Naurun varjolla -elokuvan trailerissa näkyvästi esillä. Itse elokuvassa hänellä on pari kolme kohtausta, kaikki hyvin lyhyitä, mutta yksi niistä on sentään elokuvan ainoa hauskempi hetki. Siinä ryppyotsaisuus vaihtuu tilannekomiikkaan.

Naurun varjolla on ensimmäinen pitkä näytelmäelokuva sekä sen ohjanneelle Reetta Aallolle, käsikirjoittaneelle Anna Ruohoselle että kuvanneelle Jarkko Virtaselle. Scopena kuvatussa elokuvassa on tunnelmallisia ulkokuvia, mutta DVD-tallenteen kuvanlaadulliset rajoitteet tulevat hyvin selkeästi esille näissä diginä kuvatuissa nykyelokuvissa, joita ei ole tehtykään SD-laadulla katsottaviksi.