Iris Klewe (1981, tv-sarja)

Iris Klewe pohjautuu Anni Swanin (1875–1958) kenties tunnetuimpaan, vuonna 1916 ilmestyneeseen Iris rukkaan, joka oli jo vuonna 1962 siirretty valkokankaalle Edvin Laineen Pikku Suorasuun muodossa ja modernisoituna. Vuonna 1981 ensiesitetty Iris Klewe sen sijaan on romaanille uskollinen, vuosisadan alun rannikolle ja Helsinkiin sijoittuva kertomus Iris rukasta, jota nuori Piitu Uski näyttelee varsin mainiosti. Väkinäisesti hienostosuomea puhuvat muut lapsinäyttelijät ovat vaikeuksissa.

Uskilla on toisaalta ollut apunaan kovemman luokan vastanäyttelijöitä. Äitinsä kuoleman ja isänsä (Eero Melasniemi) lähdön jälkeen Iris on kasvanut iäkkäiden, köyhien kasvattivanhempien luona eläen pienen elinympäristön onnellista elämää. Sitten sukulaismies (Yrjö Tähtelä) lähetyttää Iriksen perheensä luokse asumaan. Kalastajan mökki vaihtuu pääkaupungissa sijaitsevaan hienostokotiin, jossa kylmäkiskoinen äiti (Tea Ista) ja hänen yhtä ylpeät lapsensa elävät kai omasta mielestään merkityksellistä elämää. Diivoja ja ikäviä ihmisiä he joka tapauksessa ovat, eikä Iriksen kaltainen kouluja käymätön, työvaatteisiin pukeutuva ja maalla kasvanut ihminen ole heille muuta kuin naurun ja ivan aihe. Mutta kaikki muuttuu aikanaan, paitsi Iris.

Marjut Komulaisen käsikirjoittamassa ja Marja-Liisa Sutisen ohjaamassa sarjassa on melankolinen vire. Se ylipäätään palauttaa mieliin sen, miten paljon suomalaisen ja pohjoismaisen lastenkirjallisuuden klassikoissa on ikäviä asioita ja ihmisiä, onnettomia ihmiskohtaloita, surua ja kärsimystä. Iriksessä on kyllä onnellinen loppu, mutta tarina äitinsä menettäneestä ja isänsä hylkäämästä tytöstä ei ole lähtökohtaisesti iloisimpia satuaiheita.

Päähenkilönsä mukaan Iris Kleweksi nimetty tv-sovitus on lavastuksiltaan hieman museomainen ja erittäin sisätilapainotteinen. Toki vuosisadan alun Helsingin katujen "lavastaminen" oli kallista, muttei se mahdotonta olisi ollut. Nyt pysytään neljän seinän sisällä. Tarina kerrotaan melko vikkelästi, ja Iris on roolihahmoista ainoa, joka ei jää etäiseksi. Lämpö puuttuu. Kuitenkin teos tavoittaa ajoittain jonkinlaisen kuvaamansa aikakauden hengen, tuulahduksen menneestä. Piitu Uski Iriksenä ja Irma Seikkulan rooli ystävällisenä piikana ovat kehumisen ja näkemisen arvoisia.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: