Ihmisen osa (2018)

Mitä vanhemmat ovat opettaneet lapsilleen? Ei saa valehdella. Näin ainakin maalla vaimonsa Salmen (Leena Uotila) kanssa asuva Paavo Malmikunnas (Asko Sarkola) uskoo.

Malmikunnan kolme lasta asuvat kaikki Helsingissä. Nuorimmainen (Armi Toivanen) on päästänyt pienen, mutta puolisolleen tärkeän valheen: tytär kertoi seurustelevansa poikaystävänsä Mikan kanssa, vaikka todellisuudessa hänellä on tyttöystävä Bika (Nicole Stiles). Keskimmäinen lapsista, Helena (Ria Kataja), on oman yrityksensä parissa kaiken aikansa viettävä yksinhuoltajaäiti, jonka pian 12 vuotta täyttävä tytär (Della McLoud) on tottunut pärjäämään ilman huolehtivaa äitiä.

Helena ei ole kuitenkaan valehdellut, mutta vanhin lapsi Pekka (Hannu-Pekka Björkman) on tehnyt sitä senkin edestä. Pekan it-alan yritys meni jo vuosia sitten nurin, mutta Lontoossa liikemieskoulun käynyt ja hyvään elämään tottunut Pekka ei ole kehdannut tunnustaa sitä kenellekään. Sen sijaan hän elää jo purettavassa talossa olevassa entisessä toimistossaan ja käy ruokailemassa tuntemattomien ihmisten hautajaisissa. Rahaa ei ole, mutta kun vanhempien visiitti Helsinkiin tuo Pekankin jälleen perheensä pariin, alkavat valheet ja katteettomat lupaukset kasaantua. Tällaisiako aikuisia Salme ja Paavo ovat kasvattaneet?

Pekka Malmikunnas (Hannu-Pekka Björkman). Kuokkasen kuvaamo

Viime vuosikymmenen alkupuolella tehtiin peräti kaksi elokuvasovitusta Kari Hotakaisen menestysromaaneista. Veikko Aaltosen ohjaamasta Juoksuhaudantiestä (2004) tuli vieläpä hyvä yleisömenestys, mutta siitä huolimatta Aaltosen suunnittelema Ihmisen osan filmatisointi ei ottanut toteutuakseen. Kun projekti vihdoinkin eteni tuotantoon, tuotantoyhtiö oli vaihtunut Kinottaresta Bufoon ja ohjaaja Aaltosesta Juha Lehtolaan. Lehtola, joka debytoi pitkän elokuvan ohjaajana vaatimattomalla Aikuisten pojalla (2014), on itse ollut mukana laatimassa Ihmisen osan käsikirjoitusta. Lopputulos on melkoinen täysosuma, minkä myötä odotukset Lehtolan seuraavaa elokuvaa kohtaan ovat erittäin korkealla.

Ihmisen osa on kamala, mutta Ihmisen ossa -elokuva ei. Tragikoomisen tarinan yllä on runsas kerros kuivaa mustaa huumoria, joka on pääasiassa myötähäpeästä lähtöisin. Olipa sitten kyse Pekan huonona alkavasta ja loppua kohden täydeksi katastrofiksi muuttuvasta tilanteesta tai sitten hänen isänsä epäkorrektista, mutta vilpittömästä ja hyväntahtoisesta töksäyttelystä, niin joka tapauksessa katsojaa nolottaa näiden ihmisten puolesta. Vaikka varsinkin Pekan hahmo on viety äärimmäisyyksiin, on näiden päähenkilöiden kaltaiset ihmistyypit kaikille tuttuja.

Elokuvan roolisuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia, uusia kasvoja Stilesia ja McLoudia myöten, mutta sittenkin Björkman ja Sarkola tekevät suurimman vaikutuksen. Sarkola on pitkästä aikaa hänelle sopivassa koomisessa roolissa ja Björkman saa näytellä muutakin kuin yksiulotteista roistoa. Kaiken lisäksi Björkman tekee elokuvahistorian vakuuttavimman kukkoimitaation, mikä on erikseen mainittava. Kari Hietalahdella on elokuvan edetessä kasvava rooli, mikä entisestään muistuttaa Hietalahden poikkeuksellisesta eläytymiskyvystä. Hietalahti ei näyttele, hän on.

Ihmisen osa etenee tehokkaasti ja nopeasti. Kuvakerronta on klassista, ja vaikka pelkät kasvot sisältävät lähikuvat eivät jää vieraaksi, on kokonaisuus kuitenkin kevyt ja energinen. Sama pätee koko elokuvaan: Ihmisen osa ei ole synkistelyä, vaikka sellaisenkin tästä Hotakaisen Tokyo Storysta olisi helposti voinut tehdä.

LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU:

Takakannen mukaan kuvasuhde olisi 2,35:1, mutta se on 1,85:1 (sama kuin teatterilevityksessä).

TALLENNEFORMAATIT: