Supermarsu (2018)

Paula Norosen vuodesta 2007 lähtien kirjoittamaan samannimiseen kirjasarjaan pohjautuva Supermarsu on toistaiseksi ainoa tämänvuotinen kotimainen lastenelokuva, eikä loppuvuodestakaan ole tulossa kuin yksi toinen. Aiemmin Salattuja elämiä kirjoittanut Noronen on laatinut elokuvan käsikirjoituksen yhdessä ohjaaja Joona Tenan kanssaf. Tena puolestaan on viettänyt viimeiset vuodet televisiodraaman puolella.

Kiireisen äitinsä (Essi Hellén) ja ruoasta pitävän isäpuolensa (Arttu Wiskari) kanssa asuva Emilia (Ella Jäppinen) elää tavallista ala-asteikäisen elämää. Emilia ei ole luokkansa vähiten suosituin, mutta ei taatusti suosituinkaan oppilas. Kaveruus kiusatun Simon (Viljami Lahti) kanssa tekee kuitenkin Emiliastakin luokan koviksen silmätikun. Onneksi Emilia kuitenkin saa lemmikkimarsun, jonka puraisusta hän saa myös supermarsun voimat. Niistä on hyötyä, kun Emilian on pelastettava Itämeren suomenruotsalaiset silakat ja ystävyytensä Simon kanssa.

On siis ilmiselvää, että Supermarsussa on vahva viesti lapsille – ja eritoten Itämeren tilanne väännetään rautalangasta. Sitä voisi pitää saarnaamisena, ellei ympäristöstä ja toisistaan välittäminen olisi ainoa järkevä mahdollinen tapa toimia tässä maailmassa. Supermarsun käsikirjoitus on kuitenkin rakennettu televisiosarjan jakson tyyliin ja vauhtikin on melkoinen. Emilian perheen kerrostaloasunto on ilmiselvästi studiolavaste, mikä ei ainakaan vähennä teoksen televisiotuotantomaisuutta. CGI-animaatioilla ja -tehosteilla on elokuvassa keskeinen rooli, mutta niiden taso on välillä hyvinkin vaatimaton. Lapsinäyttelijät ovat suomalaisittain korkeaa tasoa ja Tenan kyky ohjata lapsia ilmeinen.

LISÄMATERIAALI:

Musiikkivideo ja traileri.

BLU-RAY-JULKAISU:

TALLENNEFORMAATIT: