Kaiken se kestää (2017)

Toistakymmentä vuotta dokumenttielokuvien parissa työskennelleen Visa Koiso-Kanttilan ensimmäinen näytelmäelokuva on oululaisohjaajan aiempien teosten tapaan kertomus ihmissuhteista: isistä, pojista ja äideistä.

1970-luvun loppupuolelle sijoittuvassa tarinassa Vesa (Vili Saarela) huomaa vanhempiensa avioliiton alkavan rakoilla. Arkkitehti-isä (Antti Luusuaniemi) on innostunut parinvaihdosta ja äiti (Pihla Viitala) mitä ilmeisemmin ei niin paljon, ainakaan miehensä innokkuudesta. Isä on iskenyt silmänsä työkaverinsa (Tomi Enbuska) vaimoon (Malla Malmivaara), jonka poika Kaarlo (Olavi Angervo) on Vesan paras kaveri. Yhdessä kaksikko katselee läpi kevään ja kesän niitä tapahtumia, jotka johtavat peruuttamattomiin virheisiin ihmissuhteissa.

Dokumenttiohjaajana Koiso-Kanttila osaa tiivistää tarinaa ja kertoa oleellisen, jopa niin hyvin, että Kaiken se kestää on reilusti alle 80-minuuttinen. Se on melkoinen saavutus esikoisohjaajalta ja vieläpä sellaiselta, joka on itse käsikirjoittanut elokuvansa.

Kaiken se kestää on yksinkertainen, toisaalta arkipäiväinen ihmissuhdetarina, mutta erikoisine lisukkeineen. Koiso-Kanttila osallistaa katsojaa ja elokuvasta nauttiminen vaatiikin kykyä tulkita tilanteita ja tuntemuksia sen sijaan, että päähenkilöt juoksisivat kohtaus toisensa perässä kertomassa jollekin siitä, miltä heistä edellisen kohtauksen sisältö tuntui. Huonona puolena tässä on se, että elokuva jää hieman kylmäksi ja sen päähenkilöt etäisiksi.

Koiso-Kanttilan esikoiselokuva on visuaalisesti korkealaatuinen teos: Jarkko T. Laineen kuvaus ja sen värimaailma ovat kaunista katseltavaa, lavastaja Saara Joro, pukusuunnittelija Riitta Röpelinen ja maskeeraaja Saara Räisänen ovat kukin luoneet onnistuneesti 1970-lukulaisen maailman ilman, että aikaa ja sen muotia on liiaksi korostettu.

LISÄMATERIAALI:

Ohjaajan videotervehdys, näyttelijöiden ja maskeeraussuunnittelijan haastattelut sekä kuvagalleria Moskovan filmifestivaaleilta.

DVD-JULKAISU: