Tulen morsian (2016)

Pääosin Latviassa kuvattu Tulen morsian on 2,8 miljoonalla eurolla tuotettu monikansallinen yhteistuotantoelokuva, jolla on erittäin kaupallinen aihe, mutta varmasti monestakaan eri syystä se ei suomalaista elokuvayleisöä kiinnostanut. Mika Kaurismäen Tyttökuninkaan (2015) kanssa se on osoitus siitä, että suurella rahalla ei automaattisesti synny suurta elokuvaa tai suurta yleisömenestystä.

Ohjaaja Saara Cantellin ja Leena Virtasen (Vähän kunnioitusta) yhdessä käsikirjoittama Tulen morsian kertoo Ahvenanmaan noitavainoista vuonna 1666. 16-vuotias piikatyttö Anna (Tuulia Eloranta) rakastuu itseään huomattavasti vanhempaan, naimisissa olevaan Eliakseen (Lauri Tanskanen), jolla on aiemminkin ollut suhteita nuorten naisten kanssa. Kun oikuttelevan teinitytön romanssi ei etene hänen toivomallaan tavalla, hän hyödyntää saariyhteisössä jyllääviä noitavainoja. Anna kertoo työantajalleen, tuomari Psilanderille (Magnus Krepper), Eliaksen vaimon ja usean muun kylän naisen olevan noita. Annan toiminta ei lopu edes siihen, kun hän saa tietää noidiksi epäiltyjen saavan kuolemantuomion ja näkee päiden putoilevan.

Yhdestä Suomen historian erikoisimmasta ja brutaaleimmasta vaiheesta kertova elokuva ei sisällöllään yllätä, vaan kertoo tyypillisen tarinan noudattaen tuttuja kaavoja. Se, että kyse on Suomen ja Ruotsin historian todellisista tapahtumista, jää taustalle kaiken huomion keskittyessä Annaan. Kaksikielisenä Annana nähtävä Eloranta ei selvästikään ole valmis näin suureen ja haastavaan elokuvarooliin, joka tuottaisi kokeneemmallekin vaikeuksia. Kaiken lisäksi varsinkin hänelle on kirjoitettu rutkasti suomenkielisiä repliikkejä, jotka ovat kirjakielellä ja muutenkin täysin luonnottomia.

Koska juoni on hyvin tuttu ja tarinan painotus teinitytön kasvukivuissa, korostuvat elokuvan väkevimmät kohtaukset ja tekevät siten vieläkin suuremman vaikutuksen. Teloituskohtaukset on pidetty hyvin siisteinä, mutta tehokkaita ovat nekin. Monia hyviä sivuosanäyttelijöitä nähdään noituudesta syytettyinä ja heidän syyttäjinään. He ovatkin käytännössä ainoita, jotka tuntuvat sopivan 1600-luvun maailmaan ja asusteisiin.

Elokuvassa on useita komeita, maalauksellisia kuvia, jotka tuovat värimaailmaltaan ja asetteluiltaan mieleen Albert Edelfeltin ja Eero Järnefeltin maalaukset. Tästä voitaneen kiittää eritoten lavastaja Pirjo Rossia ja kuvaaja Konsta Sohlbergia, joka muualla elokuvassa viljelee paikoittain hyvin huteraa käsivarakuvausta.

 
LISÄMATERIAALI:

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU: