Luokkakokous 2 (2016)

Taneli Mustosen ohjaama Luokkakokous (2015) keräsi elokuvateattereissa hieman yli 500 000 katsojaa ja osoitti, että alapäähuumori naurattaa Suomen kansaa myös kotimaisen elokuvan muodossa. Tanskalaisen hittikomedian lähes identtinen uudelleenfilmatisointi sai nopeasti jatkoa: pohjana oli nyt tanskalaiselokuvan jatko-osa. 300 000:lla katsojallaan Luokkakokous 2 oli sekin loistava menestys.

Yksineloon kyllästynyt, hölmö ja muiden miellyttämiseen pyrkivä Antti (Sami Hedberg) sekä hänen ikä- ja aviokriisiä poteva ystävänsä Niklas (Aku Hirviniemi) valmistautuvat nyt viettämään Tuomaksen (Jaajo Linnonmaa) polttareita. Tuomas on juuri julkaissut uusimman albuminsa, johon ei kukaan paitsi laulaja itse ole tyytyväinen, eikä hänen morsiamensa (Helena Vierikko) ole edes kuunnellut koko levyä. Huonoissa merkeissä alkavat polttarit muuttuvat katastrofiksi, kun kolmikon koulukaveri (Kalle Lamberg) potkaisee tyhjää. Muutaman päivän aikana Antti, Niklas ja Tuomas käyvät läpi polttarit, hautajaiset ja häät.

Alkuperäisten tanskalaistenkin elokuvien innoittajana toimineen Kauhea kankkunen -trilogian vaikutteet ovat vahvasti läsnä myös Mustosen elokuvissa. Kolmesta keski-ikää lähentelevästä miehestä ja joukossa tiivistyvästä tyhmyydestä kertova, herkkinä hetkinään kömpelön ylitunteileva Luokkakokous 2 on täynnä toimintaa. Yritystä riittää, mutta monille elokuvan vitseistä on naurettu jo aiempien elokuvien kohdalla. Kuitenkin nolot tilanteet ja ihmisten ajattelemattomuus huvittavat.

Näyttelijänlahjoiltaan epätasaisen pääosakolmikon seurassa ei voi olla viihtymättä. Mustonen onnistui jo ensimmäisessä osassa luomaan hyväntuulisen ja iloisen tunnelman, joka on kenties vieläkin vahvempana hieman (mutta vain hieman) kypsemmässä jatko-osassa. Mustonen ja hänen vakiokuvaajansa Daniel Lindholm ovat kehittyneet huomattavasti sitten viime filmin, tehden näiden kahden komedian välissä visuaalisesti ansiokkaamman ja vaativamman Bodomin (2016). Ensimmäisen osan auringonpolttamiksi värjättyjä kuvia ei jatko-osasta löydy, vaan kuvallisesti lopputulos on paljon miellyttävämpi ja elävämpi. Kaksikon kuvakerronta itsessään oli elokuvallista jo ensimmäisessä osassa; tämän puolen merkitystä ei voi liikaa korostaa tänä päivänä, jolloin valtaosa täkäläisistä komediaohjaajista viettää liian paljon aikaa television puolella, varmasti olosuhteiden pakosta.

 
LISÄMATERIAALI:

Parikymmenminuuttinen dokumentti elokuvan teosta, lyhyt katsaus elokuvan ensi-iltatapahtumaan sekä JVG:n musiikkivideo.

BLU-RAY-JULKAISU: