Rampe & Naukkis – kaikkien aikojen superpari (1990)

Rampe (Pirkka-Pekka Petelius) ja Naukkis (Aake Kalliala), kaksi mahtavilla pulisongeilla ja kulmakarvoilla varustettua samettitakkista muusikkoa olivat tuttuja hahmoja television Hymyhuulet- ja eritoten Pulttibois-sketsisarjoista. Spede Pasanen, joka oli aiemminkin lyönyt rahoiksi siirtämällä televisiosta tuttuja hahmoja valkokankaalle, tuotti myös Rampen ja Naukkiksen oman elokuvan.

Kalliala ja Petelius laativat itse elokuvan käsikirjoituksen, joka tyyliltään poikkeaa radikaalisti lähes kaikista Spede-tuotannoista: Rampessa ja Naukkiksessa on alku, keskikohta ja loppu. Nämä kaksi parasta ystävää ovat köyhän miehen Pekka ja Pätkä. Rampe on hieman Naukkista tyhmempi ja Naukkis on hieman Rampea viisaampi, mutta muille he eivät älynlahjoillaan pärjää. He ovat hieman äkkipikaisiakin, ikuisia unelmoijia, jotka elättävät itsensä myymällä soppaa ja viettävät vapaa-aikansa Trio Erektus -yhtyeensä parissa. Triossa on kuitenkin vain kaksi jäsentä.

Autotalli, joka ajaa bändikämpän virkaa, on koristeltu Kirkan ja Elviksen julisteilla. Keittoruokaa tarjoillessaan kaverukset saavat jatkuvasti kuunnella irvailua asiakkailtaan (Seppo Korjus, Raimo Smedberg ja Pekka Seppä) ja päättävät näyttää: he kertovat esiintyvänsä Olympiastadionilla vielä kesän aikana. Sen lisäksi pojat päättävät kuvata musiikkivideon (8 mm:n mykälle filmille) ja viedä sen ohjelmatoimistoon saadakseen TV-näkyvyyttä. Ohjelmatoimiston johtaja (Kari Franck) on varsinainen kelmi, joka hankkii pojille pysyvän kiinnityksen huoltoaseman kahvilan soittajiksi. Palkkaa ei juuri tipu, mutta onneksi kahvilassa työskentelee kaunis nuori nainen (Milka Ahlroth).

Kallialan ja Peteliuksen käsikirjoitus ei ole juuri sen pitkäjännitteisempi kuin Pasasen tai Ere Kokkosen käsikirjoitukset, mutta se on eheämpi. Hahmot on siirretty elokuvaan sellaisina kuin ne televisiossa nähtiin, ulkoisia piirteitä, puhevikoja ja luonteita myöten. Reiskaa koskevat vitsit ovat filmissäkin vakiotavaraa. Pojilla on hauskaa ja edessä on jännä seikkailu.

Ottaen huomioon hahmojen mukanaan tuomat rajoitteet – ja edut – Rampe & Naukkis on yllättävän hyvin onnistunut elokuva. Tietysti päähenkilöt on maskeerattu halvalla ja siten, että se halpuus näkyy. Rampe ja Naukkis ovat epätodennäköisiä hahmoja, mutta kuitenkin uskottavampia kuin Pekka ja Pätkä – ja vähemmän uskottavia kuin Uuno Turhapuro.

Rampe & Naukkis – kaikkien aikojen superpari valmistui siihen maailmanaikaan, kun kotimaisia elokuvia ei juuri kukaan käynyt katsomassa: isot hitit saivat tietysti katsojia, mutta lukuisat filmit menivät vain sadoille tai muutamille tuhansille katsojille. Tässä vaiheessa Elokuvasäätiö ymmärsi antaa rahaa Spede Pasasen filmeille, ne kun olivat varmoja yleisömenestyksiä. Niistä kuudestatoista filmistä, jotka Pasanen tuotti 1980-luvulla, vain kolme sai alle 100 000 katsojaa.

Elokuvasäätiön tuen (750 000 markkaa, lähes tasan puolet tuotantokustannuksista) ansiosta Rampesta & Naukkiksesta on saatu enemmän elokuvan näköinen kuin 1980-luvun Spede-tuotannoista. Silti elokuvan budjetti vastaa nykyrahassakin vain 400 000 euroa, ja filmiä katsellessa välillä miettii, onko se maksanut niinkään paljon.

Rampen & Naukkiksen onnistumisen kannalta merkittävin mies on ohjaaja Hannu Seikkula. On selvää, että filmi on kuvattu nopeasti, rahaa on ollut vähän ja perfektionismi oli täysin mahdotonta Spede-tuotannoissa. Silti Seikkula ja kuvaaja Juha Jalasti ovat tehneet menevän filmin, jossa on enemmän kamera-ajoja ja panorointia kuin monissa muissa Spede-tuotannoissa yhteensä. Seikkula on ripotellut elokuvan musiikkiraidalle muutamia, pääasiassa kotimaisia klassikkoiskelmiä, jotka omalta osaltaan pitävät vauhtia yllä. Soundtrack-musiikin käyttö Spede-filmeissä oli sekin hyvin harvinaista.

Ottaen huomioon resurssien vähäisyyden, käsikirjoituksen tyylin ja laadunkin, mutta ennen kaikkea Spede-tuotantojen tarjoamat puitteet, Seikkula on tehnyt esimerkillistä työtä. Petelius ja Kalliala puolestaan vetävät tällä kertaa filmin naama (lähes) peruslukemilla, eivätkä repeile omille letkautuksilleen joka toisessa kuvassa. He ovat hauskoja ja sympaattisia näinä kahtena sankarina, jollaiset saattoivat saada oman elokuvansa vain Speden tuottamana.

 
LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU

Julkaistu omana erillisjulkaisunaan sekä osana mm. Spede – Täydellinen kokoelma -DVD-kokoelmaa.