Rakastin epätoivoista naista (1999)

RAKASTIN EPÄTOIVOISTA NAISTA
Suomi 1999

Ohjaus: Jarmo Lampela
Käsikirjoitus: Tove Idström
Tuotanto: Tero Kaukomaa / Blind Spot Pictures
Pääosissa: Juha Kukkonen, Maija Junno, Maria Kuusiluoma

59 minuuttia

Televisioelokuvan budjetilla tehty Rakastin epätoivoista naista käväisi elokuvateatterilevityksessä ennen televisioesitystä. Valkokankaalta elokuvan näki 25 lipunostajaa.

Kehutulla ja oman aikakautensa mittarilla mitattuna hyvin menestyneellä Sairaan kauniilla maailmalla (1997) debytoineen Jarmo Lampelan toinen pitkä elokuva on ajoittain hyvinkin hauska kertomus markkinatutkija Leosta (Juha Kukkonen) ja tämän epäonnisista naissuhteista. Yhtenä iltana Leo saa kuulla Jaavalta (Maria Kuusiluoma) heidän avoliittonsa olevan ohi. Jaavalla on jo uusi mies (Juho Milonoff) odottamassa, jonka luokse hän siltä istumalta muuttaa.

Onnekseen Leo on hieman aikaisemmin tavannut pari suorapuheista naista, Maaritin (Maija Junno) ja Kiian (Minna Suuronen), jotka ovat molemmat kevytkenkäistä sorttia. Kiia on nuorempi ja nätimpi, mutta vaikeammin saatavilla kuin Maarit, joka odottaa neljättä lastaan tietämättä, kumpi edellisten lapsien isistä on uuden lapsen isä. Yksi Maaritin entisistä (Heikki Paavilainen) on kaikessa sovussa muuttamassa pois heidän yhteisestä kodistaan, kun taas toinen (Ilkka Koivula) palaa jälleen maisemiin ja vie Maaritilta taas jalat alta. Tähän kolmiodraamaan Leo haluaa neljänneksi osapuoleksi, vaikka toisaalta olisi kyllä kiva, jos Jaava palaisi kotiin ja kaikki jatkuisi ennallaan.

Ripeää vauhtia etenevä, visuaalisesti hyvin vähän tarjoava filmi on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että siinä miehet puhuvat keskenään vain naisista ja naiset keskenään vain miehistä. Yleensähän tilanne tapaa olla niin, että miehet puhuvat keskenään milloin mistäkin, mutta naiset vain näistä miehistä. Tämän elokuvan tapauksessa miesten keskustelut naisista eivät ole kovinkaan kiinnostavia saati hauskoja, mutta naisten jutut miehistä ovat ainakin hauskoja.

Kokeneen Tove Idströmin käsikirjoittamassa elokuvassa henkilöhahmot jäävät varsin yksiulotteisiksi, kun kuusikymmenminuuttisessa elokuvassa ei ole edes yritetty selittää, mikä Leo on miehiään ja miten Maarit on päätynyt elämäntilanteeseensa. Toki nämä seikat voi kukin itse keksiä, jos niin haluaa, varsinkin Maaritin tapaushan on aika selvä. Sen sijaan Leosta voi sanoa varmuudella ainoastaan sen, että hänen persoonattomuutensa johtuu juurikin siitä, että hän ajattelee vain itseään.

Hauska absurdi huumori ja Kukkosen onnistunut roolisuoritus saavat katsojan paremmalle tuulelle kuin elokuvan itse tarina, siis kertomus ihmisten pakottavasta tarpeesta rakastaa ja vältellä yksinäisyyttä.

LISÄMATERIAALI

Ei lisämateriaalia.

DVD-JULKAISU