Nuori mylläri (1958)

NUORI MYLLÄRI
Suomi 1958

Ohjaus: Valentin Vaala
Käsikirjoitus: Valentin Vaala, Usko Kemppi
Tuotanto: Risto Orko / Suomi-Filmi Oy
Pääosissa: Martti Kuningas, Teija Sopanen, Artturi Laakso

1 tunti 33 minuuttia

Valentin Vaalan ensimmäinen värifilmi oli Aleksis Kiven Nummisuutarien filmatisointi, tähtenä Martti Kuningas, ja samalla linjalla jatkettiin myös toisessa filmissä. Maiju Lassilan Nuori mylläri muutettiin nyt ensimmäistä kertaa filmiksi, ohjaajana maailmanluokan ammattilainen käytössään riittävät resurssit – ja kuitenkaan käsikirjoitusta ei ole tehty valmiiksi.

Kuvaukseltaan ja tapahtumapaikoiltaan hyvin kaunis elokuva alkaa, kun Martti Kuninkaan näyttelemä nuori mylläri, Pentti, saapuu erääseen kyläpahaseen haitaria soitellen ja laulellen Eino Grönin äänellä. Vanha mylläri, Pentin hänelle täysin tuntematon isä, onkin yllättäen potkaissut tyhjää ja jättänyt säästönsä Pentille perinnöksi. Perinnönvartijana on kiero maatalon isäntä, joka ei aio rahoja Pentille antaa, ellei tämä niitä jostakin syystä osaisi kysellä. Tietysti isäntä haluaa mahdollisimman nopeasti eroon Pentistä, kuten pian myöskin kaikki kylän nuoret kollit, kun tyttölapset alkavat juosta mylläriä kosiskelemassa. Pentti kuitenkin tykkää vain yhdestä tytöstä (Teija Sopanen).

Kuninkaan varsin hyvin näyttelemä nuori mylläri tuo uutta elämää tähän kyläpahaseen, jossa juoruakat juoksevat talosta taloon, kierot isännät juonittelevat ja pojat juoksevat tyttöjen perässä. Perusasiat ovat siis pysyneet ennallaan tähän päivään saakka, vaikka elinkeinot ovat muuttuneet ja mukavuuksia on tullut. Nuoren myllärin aikaan mukavuus oli vaaleatukkainen tyttö, pannullinen kahvia ja hieman vehnästä sekä toisinaan ryyppy kolmesti kirkastettua, sen tiesi jo kylän kirkonmies ja opettajakin (Artturi Laakso).

Nuorta mylläriä vaivaa se sama, mikä niin hyvin monia tuon ajan suomalaisia kansankomedioita: tarpeettomat laulu- ja tanssinumerot. Ainoa laulunumero, mikä ei ole tarpeeton tai ainakaan tylsä, on elokuvan avaava rallatus. Se on hyvä startti rennolle kesäkomedialle, jonka kaltaisia Suomessa tekee enää vain Markku Pölönen, eikä kovin usein hänkään. Ehdottomasti näitä pitäisi edelleen tehdä, mutta parempien käsikirjoitusten turvin.

Nuoren myllärin vahvuudet ovatkin juuri sen tunnelmassa, Kuninkaan ja eritoten Laakson hyvissä roolisuorituksissa, värikuvauksessa sekä Vaalan erittäin vahvassa ammattitaidossa. Ellei filmin aihe jaksa kiinnostaa, kannattaa se katsoa vaikka vain nähdäkseen, miten tavattoman vaivattomasti ja virheettömästi Vaalan kuvakerronta leikkauksineen päivineen kulkee. Näin siitäkin huolimatta, että aihe ei ollut tämän antoisampi.

Erikseen on taas mainittava siitä, miten erinomaista työtä KAVA on tehnyt restauroidessaan elokuvan DVD-julkaisua varten.

LISÄMATERIAALI

Kuvia filmin kuvauksista, Tampere – sinisten järvien kaupunki -lyhytkuva väreissä (1958), Sunil Merirosvot -mainos (1958) sekä Nuoren myllärin, Sampon ja Nummisuutarien trailerit.

DVD-JULKAISU