Sata vuotta Buster Keatonia – Peter Bogdanovichin uutuusdokumentti komiikoiden kuninkaasta
Buster Keaton elokuvan Kameramies (1928) mainoskuvassa.
Elokuvakriitikkona ja -historioitsijana uransa aloittanut Peter Bodganovich on palannut elokuvantekijöistä kertovien dokumenttielokuvien pariin The Great Busterilla, joka ilmestyy nyt elokuussa Suomessa DVD-tallenteena. Juuri 80 vuotta täyttäneen Bogdanovichin elokuvan aiheena on Buster Keaton (1895–1966), jonka ei pitäisi esittelyitä kaivata elokuvataiteesta puhuttaessa.
The Great Busterissa Bogdanovich ei juurikaan sijoita Keatonia mihinkään kontekstiin – häntä ei verrata Charles Chapliniin tai Harold Lloydiin, ja elokuvateollisuuden kehityksen vaiheita korkeintaan nopeasti sivutaan. Tässä mielessä Bogdanovich olettaa katsojan jo tietävän Keatonin tai ainakin tunnistavan tämän ulkonäöltä, vaikka ei miehen töitä tuntisikaan. Sen jälkeen Bogdanovich tarjoaa puolitoistatuntisen kollaasin Keatonin tunnetuimmista ”gageista” – piloista, vitseistä ja koomisista kohtauksista, jotka olivat mykkäelokuvalle ominaisesti aina vain ja ainoastaan fyysisiä. Bogdanovich on kelpuuttanut elokuvaansa liian monta YouTubesta kaapattua videonpätkää, jotka ovat kuvanlaadultaan ala-arvoisia. Monista, ellei peräti kaikista, olisi ollut kyllä saatavilla parempilaatuisiakin versioita. Pikselimössöiset katkelmat antavat koko elokuvalle kotikutoisen ja halvan leiman.
Näiden elokuvakatkelmien välissä on Bogdanovichin kertojaääntä sekä kollegoiden haastatteluita. Haastateltavat nykypäivän elokuvantekijät ja koomikot kertovat omakohtaisia muistoja ja kokemuksiaan Keatonin elokuvista. Haastateltavista vain 93-vuotias Dick Van Dyke ja 104-vuotias Norman Lloyd tunsivat Keatonin. Lloyd näytteli Keatonin ja Chaplinin kanssa Parrasvaloissa (1952). Lloyd kertookin yhden elokuvan hienoimmista tarinoista muistellessaan Parrasvalojen loppukohtauksen – koomikon kuoleman – kuvausta ja Chaplinin ja Keatonin yhteistyötä. Muut Bogdanovichin haastateltavat tuppaavat puhumaan ikään kuin olisivat Keatonin tunteneet tai tietäisivät, mitä tämä milloinkin ajatteli. Tämä on tosin yhdysvaltalaisille tyypillinen tapa kertoa tarinaa, varsinkin silloin, kun he eivät todellakaan kyseistä ihmistä tunteneet.
Kovaa kyytiä ja kaunokaisten unijakso, puhdasta elokuvaa.
Elokuvataiteen yli satavuotisessa historiassa ei ole montaa Keatonin veroista taiteilijaa, eikä hän jää kenenkään varjoon – ei myöskään Chaplinin. Hauskuudessa Keatonin ja Chaplinin elokuvat ovat tasavertaisia ja kaikkiin muihin nähden ylivoimaisia, mutta siinä missä Chaplinin elokuvat olivat romanttisia ja sentimentaalisia (mikä ei suinkaan tee niistä vähemmän arvokkaampia), Keatonin elokuvat olivat kekseliäitä, nokkelia ja uhkarohkeita. Keaton teki elokuvahistorian hurjimpiin kuuluvat ”stunttinsa” itse – ja kuin ihmeen kaupalla säilyi kuvauksista hengissä.
Keatonin elokuvissa keskeinen osa oli itse taidemuodolla: elokuvalla. Ilman tätä välinettä näitä Keatonin komedioita ei olisi voinut tehdä; niitä ei olisi voinut siirtää näyttämölle, ne olivat puhdasta elokuvaa. Näin on vaikkapa Kovaa kyytiä ja kaunokaisten (1924) unijaksossa, jossa elokuvateatterin koneenkäyttäjä nukahtaa, irtaantuu ruumistaan ja hyppää valkokankaan tapahtumiin mukaan joutuen ongelmiin montaasijaksossa, kun maisema vaihtuu toinen toistaan vaarallisempaan paikkaan.
Joka tapauksessa The Great Busterin vilpitön sanoma on se, että Keatonin mestariteokset elävät ja voivat hyvin. Niitä ei ajan hammas pääse puremaan, sillä täysin visuaalinen ja fyysinen huumori ei ole sidoksissa aikaan, kieleen tai kulttuuriin – se on universaalia ja ajatonta. Keaton on yhtä kuin elokuva.
Keatonin omia elokuvia kannattaa tänä päivänä metsästää suoraan Isosta-Britanniasta ja Eureka!:lta, joka on julkaissut kokoelmana kaikki Keatonin 34 omaa lyhytelokuvaa vuosilta 1917–1923 sekä kokoelmana Keatonin kolme tunnetuinta pitkää elokuvaa, Kovaa kyytiä ja kaunokaisia (1924), Kenraalin (1926) ja Laivakalle nuoremman (1928). Kaikki Eureka!:n julkaisut on restauroitu. (Keatonin Kenraalista on myynnissä myös suomeksi tekstitetty DVD, mutta se sisältää elokuvan väritetyn version, joka on pyhäinhäväistys.)
Buster Keatonin pitkät mykkäelokuvat:
ELOKUVA | VUOSI | OHJAUS | SUOMEN-ENSI-ILTA |
3 vuosisataa | 1923 | Buster Keaton Edward F. Cline |
03.03.1926 |
Ruutia, räminää ja rakkautta | 1923 | Buster Keaton John G. Blystone |
10.10.1924 |
Kovaa kyytiä ja kaunokaisia | 1924 | Buster Keaton | 22.02.1925 |
Ruorimies (aka Laiva ohoi!!!) | 1924 | Buster Keaton Donald Crips |
25.10.1925 |
Busterin miljoonat | 1925 | Buster Keaton | 25.04.1926 |
Maasta se pienikin ponnistaa | 1925 | Buster Keaton | 31.10.1926 |
Rakkaus ja romahdus | 1926 | Buster Keaton | 14.03.1927 |
Kenraali | 1926 | Buster Keaton Clyde Bruckman |
07.03.1927 |
Hyppyä, soutua ja rakkautta | 1927 | Buster Keaton James W. Horne |
30.04.1928 |
Laivakalle nuorempi | 1928 | Buster Keaton Charles Reisner |
29.10.1928 |
Kameramies | 1928 | Buster Keaton Edward Sedgwick |
30.12.1929 |
Kalpean kreivin häät | 1929 | Buster Keaton Edward Sedgwick |
10.03.1930 |