Lea Joutseno ja Rakel Linnanheimo varhaisen mainoselokuvan tähtinä

Lea Joutseno Flora Uuran maskeerattavana Dynamiittitytön (1944) kuvauksissa. Kuva: KAVI

Monet studioajan filmitähdistä, eritoten naiset, tulivat elokuvaan aivan muualta kuin teatterin parista ja niinpä heillä usein oli jo jokin "oikea" ammatti. Kun Valentin Vaalan kaltaiset elokuvaohjaajat etsivät kauniita ja komeita näyttelijöitä uusiin elokuviinsa, ei tähtikokelaiden siviiliammateilla ollut merkitystä ja toisinaan teatterikokemuksen puutekin oli vain hyvästä. "Käytän mielelläni ammattinäyttelijöitä, elleivät he ole teatterin pilaamia", Vaala sanoi eräässä haastattelussa varsinaisen elokuvauransa jälkeen. "Monella vanhemmalla näyttelijällä on varsinkin suullisessa ilmaisussa niin raskas teatterimaneeri, että siitä on vaikea päästä irti. Nuoret ovat paremmin omaksuneet elokuvan ilmaisukeinot. He ovat kasvaneet elokuvan ja tv:n vaikutuksen alaisena, tottuneet näihin välineisiin".

Lea Joutseno, Ansa Ikonen, Regina Linnanheimo ja Rakel Linnanheimo olivat Vaalan tähtilöydöistä taatusti tunnetuimpia. Linnanheimon sisaruksista vanhempi Rakel oli ammattimannekiini, joka oli ystäviä rikkaiden sukulaisten avustuksella elokuvia tehneiden Vaalan ja Teuvo Tulion kanssa. Niinpä Rakel nähtiin molempien veikkosten elokuvissa, joista hänen kannaltaan merkittävin oli naispääosa Tulion uran suurimmassa hitissä, Johannes Linnankosken todellisen "bestseller-romaanin" Laulu tulipunaisesta kukasta vuoden 1938 filmatisoinnissa. Näyttelijäura tyssäsi kuitenkin pitkälti siihen, sen jälkeen Rakel teki vain pieniä osia ja muutamia sivuosia, joista suurin oli Vaalan Varaventtiilissä (1942).

Rakel Linnanheimo Vaimokkeessa (1936). Kuva: KAVI

Pikkusisko Reginan näyttelijäura alkoi sattumalta, kun hän kävi siskonsa sijaisena "seisomassa" kameran edessä Kalle Kaarnan Jääkärin morsiamen (1931) kuvauksissa. Vaalan ohjaamassa Kun isä tahtoo... -komediassa (1935) Reginalla oli ensimmäinen suurempi osansa, jossa hänen kauneutensa ja karismansa paistoi läpi kaiken kokemattomuudenkin läpi. Pian Regina oli Suomen suurimpia filmitähtiä.

Rakel kävi Pariisissa opiskelemassa maskeerausta, joka oli hänen varsinainen ammattinsa 1930-luvun puolivälistä 1950-luvun alkuun. Sen jälkeen hän työskenteli vielä parikymmentä vuotta kielenkääntäjänä Merikiito Oy:ssä ja kymmenisen vuotta käännöstekstien oikolukijana Yleisradiossa. Yleisradioon päätyi lopulta myös Regina, joka työskenteli siellä käännöstekstien laatijana vuodet 1961–1980. Linnanheimo-nimen sijaan Regina käytti tässä työssään virallista (avio)nimeään Regina Mörneriä.

Regina Linnanheimo Nuorena nukkuneen (1937) Siljana. Kuva: KAVI

Lea Joutseno oli 24-vuotias hammaslääketieteen opinnot kesken jättänyt nuori nainen, kun hän vuonna 1935 pääsi Suomi-Filmiin töihin kielenkääntäjäksi. Ei kestänyt kauaakaan, kun taloon samana vuonna toiseksi ohjaajaksi palkattu Vaala iski silmänsä Joutsenoon ja kouli hänestäkin filmitähden – tähtiä nämä todella olivat, eivät vain näyttelijöitä. Ja olihan siellä laulunopettajaksi valmistunut 21-vuotias Ansa Ikonenkin, joka pyrki filmiin avustajatehtäviin. Vaala näki käytävässä vuoroaan odottaneen Ikosen ja nappasi hänet talteen suurempien roolien varalta, jollaisia alkoikin heti löytyä.

Joutseno pääsi ensimmäistä kertaa kameran eteen jo vuonna 1935, kun Suomi-Filmillä tehtiin Oy Kauppahuone A. K. Savinin ja Jaavan teekauppa Oy:n tilaamaa mainoselokuvaa. Suomalaisille englantilaista teekulttuuria esitelleen Five O'Clock Tean ohjaajasta ei ole varmuutta, mutta todennäköisesti se on joko tuotantopäällikkö Risto Orkon tai Vaalan tekosia. Nopeasti ja halvalla tehty, yhdessä lavasteessa kuvattu mainoselokuva on ehkä vähän liiankin yksinkertainen ollakseen Vaalan käsialaa. Vaalan vuonna 1936 ohjaama poronlihamainos Herrain herkku jokamiehen ruuaksi on kuvakerronnaltaankin aivan toista luokkaa.

Joka tapauksessa Five O'Clock Teassa varsin pätevästi replikoivan Joutsenon kanssa nähdään myös Rakel Linnanheimo, jolla on mainoksen toinen puherooli.

Lea Joutseno debyyttiroolissaan Juurakon Huldassa (1937) Irma Seikkulan ja Tauno Palon seurassa. Kuva: KAVI

Joutsenon ensimmäinen rooli pitkässä elokuvassa oli vasta vuonna 1937 Vaalan Juurakon Huldassa. Vaalan ohjauksessa hänet nähtiin kaikkiaan yhdessätoista elokuvassa, joista pääosassa seitsemässä. Lisäksi Vaala otti Joutsenon mukaan laatimaan elokuvien käsikirjoituksia. Vaikka Joutsenoa ei nähtykään Vaalan ohjaamassa F. E. Sillanpään Ihmiset suviyössä -romaanin elokuvasovituksessa vuonna 1948, oli hän laatinut sen käsikirjoituksen yhdessä Vaalan kanssa. Kaksikko voitti työstään Jussi-palkinnon, joka oli ensimmäinen naiselle mennyt käsikirjoitus-Jussi. Vaikka Jussit oli ensimmäisen kerran jaettu vuonna 1944, ensimmäinen käsikirjoitus-Jussi jaettiin vasta vuonna 1948 Viljo Hela -nimimerkin taakse kätkeytyneelle Roland af Hällströmille Pikajuna pohjoiseen -elokuvastaan. Vuonna 1949 oli Vaalan ja Joutsenon vuoro, ja vuonna 1950 voittaja oli taas nainen, tällä kertaa Seere "Serp" Salminen elokuvasta Katupeilin takana (1949).

Varsinaisen filmiuransa jälkeen Joutseno jäi Suomi-Filmille – tietysti kielenkääntäjäksi.