Tarkastuspäätökset kertovat: näin Jäätävä polte yritettiin kieltää kokonaan

Suomalaisohjaajista suurimman kansainvälisen yleisön tavoittanut Renny Harlin täyttää tänään 60 vuotta. Ennen Hollywood-uraansa Harlin aloitti työnsä Suomessa samalla tavalla kuin monet muutkin aikansa nuoret tekijät: mainos- ja yrityselokuvista sekä satunnaisista tv-tuotannoista. Vuonna 1981 Harlin suuntasi American Film Market -myyntitapahtumaan elokuvia maahantuoneen yhtiön palkkalaisena. Siellä solmittu ystävyys vuotta nuoremman Markus Selinin kanssa johti muutaman vuoden yritysten jälkeen Jäätävän poltteen kuvausten alkamiseen.

1980-luvun alkupuolella Yhdysvalloissa suuressa suosiossa ollut Chuck Norris oli jo lupautunut päärooliin, mutta nuorten suomalaistekijöiden kohtaamat rahoitusvaikeudet saivat Norrisin perääntymään. Tilalle tuli Norrisin poika Mike, mihin moni tuotanto olisi jo kaatunut. Jäätävä polte sen sijaan meni eteenpäin ja valmistuikin. Nykyrahassa yli viisi miljoonaa euroa maksaneesta elokuvasta tuli siihenastisista kotimaisista kallein, jopa Rauni Mollbergin Tuntematonta sotilasta (1985) tyyriimpi tuotanto. Mutta siinä missä Tuntematon sotilas pääsi heti ja ongelmitta läpi sensuurista, Jäätävä polte oli vähällä jäädä kokonaan esittämättä.

Jäätävän poltteen kieltämisyrityksiin johtavista syistä on puhuttu paljon, eikä koko totuus varmastikaan pelkistä asiakirjoista selviä. Siitä huolimatta seuraavassa on käytetty lähteinä vain tarkastusanomuksia ja -päätöksiä.

Jäätävän poltteen juliste.

Joulukuu 1985: Ensimmäinen tarkastusanomus

Elokuvan levitysoikeudet omistaneen Kinosto Oy:n markkinointipäällikkö Juha "Jussi" Mäkelä jätti 17. joulukuuta 1985 päivätyn elokuvan tarkastusanomuksen Elokuvatarkastamolle. "Toivomme, että elokuvan ikäraja olisi kielletty alle 14-vuotiailta, elokuvan liennyttävän aiheen johdosta", Mäkelä kirjoitti tarkastusanomukseen. Valtion elokuvatarkastamo oli toista mieltä.

Valtion elokuvatarkastamo tarkasti elokuvan 14. päivänä tammikuuta 1986 ja kielsi sen esittämisen kokonaan. Päätöksessä vedottiin elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:n 2. ja 3. momenttiin, joka mahdollisti elokuvien esittämisen kieltämisen melko mielivaltaisin perustein. Riitti, kun elokuva oli "raaistava" tai mahdollisesti huonontaisi Suomen suhteita ulkovaltoihin, käytännössä siis Neuvostoliittoon. Ruotsalaiset eivät kamalasti suuttuneet, jos heitä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvassa uhattiin tappaa. Valtion elokuvatarkastamon tarkastuspäätöksessä todetaankin, että ”elokuva on raaistava ja saattaa huonontaa valtakunnan suhteita ulkovaltoihin”. Tarina kolmesta amerikkalaisesta sällistä, jotka Suomessa lomaillessaan päätyvät Neuvostoliiton rajan puolelle ja siellä edelleen vankilaan kidutettavaksi, oli liikaa.

Ikärajapäätöksen allekirjoitti elokuvatarkastamon puheenjohtaja Jerker A. Eriksson. Tarkastukseen osallistui myös seitsemän muuta henkilöä, jotka kaikki olivat yhtä mieltä elokuvan kieltämisestä. Mäkelän mukaan kieltopäätöstä ei perusteltu tarkastuspäätöksen ulkopuolellakaan sen tarkemmin, eikä kerrottu, mitä poistoja olisi tehtävä esitysluvan saamiseksi.

Elokuvatarkastamo luovutti päätöksensä Kinostolle seuraavana päivänä.

Mike Norris amerikkalaisena turistina ja Vesa Vierikko venäläisenä vankina.

Helmikuu 1986: Elokuvalautakunnan päätös

Kinosto valitti päätöksestä normaalia tietä pitkin Valtion elokuvalautakunnalle, joka käsitteli tapauksen helmikuun 6. päivänä. ”O.Y. Kinosto on valituksessaan pyytänyt valtion elokuvalautakuntaa tutkimaan asian ja hyväksymään elokuvan esitettäväksi 16 vuotta täyttäneille katsojille”, lautakunta totesi päätöksessään. Lautakunnan päätös oli identtinen Elokuvatarkastamon kanssa: ”elokuvalautakunta katsoo, että elokuva on raaistava elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:n 2. momentissa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi elokuvalautakunta on harkinnut oikeaksi hylätä valituksen”.

Päätös ei ollut yksimielinen. Puheenjohtaja Ulla Lång esitti, että elokuva ”hyväksytään esitettäväksi ehdolla, että 1. osasta lyhennetään hyvien tapojen vastaisina ja raaistavina kirkko- ja ampumiskohtauksia sekä 2. osaista poistetaan raaistavina kohtaus, jossa pullo heitetään kasvoihin, polvi- ja kidutuskohtaus. Ikärajaan ei kantaa vielä tässä vaiheessa”. Långin kannalla olivat myös Törneblom ja Nordberg, sen sijaan Jörn Donner ja viisi muuta äänesti elokuvan kokonaan kieltämisen puolesta. Äänestys päättyi kieltämistä kannattaneiden voittoon äänin 6–3.

Donnerin maahantuoma, Caspar Wreden ohjaama Päivä Ivan Denisovitshin elämässä (1970), oli aikanaan kielletty kokonaan mainitun lain 3. momentin perusteella, mahdollisesti suhteita ulkovaltoihin heikentävänä.

Kinostolla oli mahdollisuus valittaa lautakunnan päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, minkä se myös teki.

Maaliskuu 1986: Uusi tarkastus

Jo seuraavana päivänä lautakunnan päätöksen jälkeen Kinosto jätti tarkastettavaksi elokuvan lyhennetyn version. Alkujaan 97-minuuttista elokuvaa oli lyhennetty noin neljällä minuutilla.

Elokuvatarkastamo otti lyhennetyn version käsittelyyn maaliskuun 18. päivänä ja kielsi sen jälleen kokonaan. Nyt ulkovaltoihin viittavat perustelut poistuivat, kieltämisperusteena oli enää teoksen ”raaistavuus”. Tämän kieltoperusteen puolesta äänestivät puheenjohtaja Eriksson ja kolme muuta jäsentä. Neljä muuta jäsentä äänesti myös kieltämisen puolesta, mutta lain 3 §:n 2. ja 3. momentin nojalla, eli myös ulkovaltasuhteiden perusteella.

Huhtikuu 1986: Elokuvalautakunnan päätös

Kinosto valitti tästäkin päätöksestä elokuvalautakunnalle, joka antoi oman päätöksensä 16. huhtikuuta. Lautakunnan mukaan Kinosto ”on valituksessaan ilmoittanut suostuvansa mahdollisiin leikkauksiin”. Tästä huolimatta elokuvalautakunta päätti, että elokuvan jo lyhennetty versio on sekin ”raaistava elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:n 2. momentissa tarkoitetulla tavalla.”

Äänestyksessä kävi samalla lailla kuin alkuperäisenkin version kohdalla: puheenjohtaja Lång, Törneblom ja Nordberg äänestivät sen puolesta, että elokuva ”hyväksytään esitettäväksi ehdolla, että 1. osasta lyhennetään hyvien tapojen vastaisina ja raaistavina kirkko- ja ampumiskohtauksia.” Viisi muuta jäsentä äänesti kuitenkin kokonaan kieltämisen puolesta, perusteenaan elokuvan ”raaistavuus”. Donner ei ollut nyt mukana äänestyksessä.

Norris ja Piita Vuosalmi.

Lokakuu 1986: Korkeimman hallinto-oikeuden päätös

Kinosto valitti elokuvalautakunnan uudesta päätöksestä korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka antoi oman päätöksensä 29. lokakuuta. Korkein hallinto-oikeus tutkittuaan asiaa katsoi, että ”elokuvan se kohta, jossa vangeiksi joutuneet viedään vankilaan ja he siellä joutuvat muiden vankien ryöstämiksi, on luonteeltaan karkeasti väkivaltaisena sillä tavoin raaistava kuin elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:n 2. momentissa tarkoitetaan, mutta että elokuvan kysymyksessä oleva lyhennetty versio ei muutoin sisällä sellaista karkeata tai erityisluonteista väkivaltaa, että sitä olisi pidettävä mainituin tavoin raaistavana.”

KHO:n mielestä elokuvan lyhennettyä versiota ”ei näin ollen voida, edellä mainittua raaistavana pidettävää kohtaa lukuun ottamatta, jättää esitettäväksi hyväksymättä elokuvalautakunnan ja elokuvatarkastamon päätöksissä mainitulla perusteella”. KHO kumosi Elokuvatarkastamon ja elokuvalautakunnan päätökset ja palautti asian elokuvatarkastamon uudelleen käsiteltäväksi. Päätöksentekoon osallistui viisi hallintoneuvosta: B. E. Sjöholm, Sakari Sippola, Erkki J. Hollo, Matti Paloheimo ja Leena Hoviniemi. Kyseinen Matti Paloheimo on eri henkilö kuin Elokuvatarkastamon myöhempi johtaja Matti Paloheimo.

Päätöksen kanssa eri mieltä oli Hollo, jonka lausuntoon Hoviniemi yhtyi: ”Katson, että elokuvan kysymyksessä oleva lyhennetty versio ei sisällä sellaista väkivaltaa, että sitä olisi pidettävä elokuvien tarkastuksesta annetun lain 3 §:n 2. momentissa tarkoitetuin tavoin raaistavana.” Kieltämisen perumisesta he olivat siis kuitenkin yhtä mieltä, mutta perusteista eri mieltä. Sen sijaan Sippola oli eri mieltä kiellon perumisesta ja sai Paloheimolta tukea lausunnolleen: ”Katson, ettei ole syytä muuttaa elokuvalautakunnan päätöstä, jonka siis jätän pysyväksi.”

Marraskuu 1986: Uusi tarkastus

KHO:n päätöksen jälkeen Elokuvatarkastamo tarkasti elokuvan uudelleen 14. päivänä marraskuuta 1986. Aiemmin kokonaan kielletty elokuva muuttui nyt alle 16-vuotiailta kielletyksi sillä ehdolla, että elokuvasta poistetaan ”se kohta, jossa vangeiksi joutuneet viedään vankilaan ja he siellä joutuvat muiden vankien ryöstämiksi”. Poistovaatimuksessa vedottiin KHO:n päätökseen, sillä siinä erikseen mainittiin tämä kohta raaistavana. Osaa lyhennettiin 24:llä metrillä eli vajaalla minuutilla.  Päätöksentekoon osallistui Erikssonin lisäksi kuusi jäsentä, ja päätös oli nyt yksimielinen. Rangaistusveroakaan Jäätävä polte ei saanut, vaan se meni 10 %:n elokuvaverolla.

Joulukuu 1986: Ensi-ilta

Jäätävä polte sai ensi-iltansa 19. joulukuuta 1986, vuosi ja kaksi päivää sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran oli jätetty Elokuvatarkastamon tarkastettavaksi. Tässä välissä levittäjäkin vaihtui Kinoston toimintaa jatkaneeseen Finnkinoon, joka otti elokuvasta vain neljä kopiota alun perin kaavailtujen kymmenen sijaan. Jäätävän poltteen ensi-ilta oli samanaikaisesti Helsingissä, Tampereella ja Turussa. Katsojia kertyi lopulta alle 35 000.

"Pataan tuli, mutta hauskaa oli", Mäkelä sanoo.

Jäätävän poltteen ensimmäinen tarkastusanomus 1/2.

Ensimmäinen tarkastusanomus (päätösosuus) 2/2