Mike Leigh'n elokuvat Euroopassa ja Yhdysvalloissa

Mike Leigh Kaikki tai ei mitään -elokuvan (2002) kuvauksissa. MGM.

Veteraaniohjaaja Mike Leigh'n, 71, tuorein elokuva taidemaalari J.M.W. Turnerista saapuu Suomen valkokankaille 19. joulukuuta. 150-minuuttisen elokuvan pääosassa nähdään ohjaajan luottonäyttelijä Timothy Spall.

Leigh'n kahvikuppidraamat, keittiöpsykologiaa viljelevät elokuvat pienistä tai ainakin inhimillisistä ihmisistä ovat keränneet kiitosta Ilottomat hetket -esikoisohjauksesta (1971) lähtien. Hyvän arvostelumenestyksen kaverina ei kuitenkaan aina ole ollut vastaavanlainen yleisömenestys, ainakaan Euroopan maissa.

European Audiovisual Observatoryn Lumiere-tietokannasta löytyy Euroopassa vuodesta 1996 esitettyjen elokuvien katsojaluvut. Mike Leigh'n kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että katsojalukuja ei ole saatavilla neljästä ensimmäisestä elokuvasta. Ensimmäinen, josta luvut ovat tiedossa, on Salaisuuksia ja valheita (1996), joka voitti Cannes'n elokuvafestivaalien pääpalkinnon ja sai viisi Oscar-ehdokkuutta. Suurta arvostusta osakseen ympäri maailman saanut elokuva pyöri kotimaansa, Yhdistyneiden kuningaskuntien eli suomalaisittain Iso-Britannian, elokuvateattereissa 550 000 katsojalle. 63 miljoonan asukkaan valtiosta löytyi siis vain puolisen miljoonaa katsojaa kotimaiselle elokuvalle, kun taas lähes 67 miljoonan asukkaan Ranskassa Leigh'n elokuvan kävi katsomassa peräti 1,4 miljoonaa lipunostajaa. Ehkä sillä oli merkitystä, että Salaisuuksia ja valheita -elokuvan toinen tuottajamaa oli juuri Ranska. Yhdysvalloissa Salaisuuksia ja valheita sai muhkeat 2,95 miljoonaa katsojaa.

Suomessa elokuvan katsojaluvuissa ei ollut hurraamista, vaikka lähes neljäkymmentätuhatta katsojaa olikin varsin hyvä luku muualla kuin Suomessa tai Hollywoodissa tehdylle draamalle. Toisaalta on muistettava, että vuonna 1996 kovin moni kotimainenkaan elokuva ei kiinnostanut suomalaiskatsojia.

Leigh'n seuraava elokuva, brittiläis-ranskalainen Uranaisia (1997), jäi ilman huomiota Cannes'ssa ja Oscar-ehdokkuuksitta, mikä taas näkyi suoraan yleisömenestyksessä. Ilman edellisen filmin saamaa parhaan elokuvan Oscar-ehdokkuutta ei brittiläinen draama löytänyt Yhdysvalloista 560 000 katsojaa enempää, kotimaastaankin vain vajaat 135 000 katsojaa. Ranskalaisyleisökin äänesti jaloillaan elokuvan edeltäjäänsä huonommaksi; 188 000 katsojaa. Suomessa katsojakato oli melkoinen: vajaat 19 000 katsojaa. Siinä missä Salaisuuksia & valheita sai Euroopasta kaikkiaan 4,7 miljoonaa katsojaa, Uranaisten kokonaiskatsojamäärä jäi 885 000:een.

Brittiläis-yhdysvaltalainen Topsy-Turvy (1999) sai neljä Oscar-ehdokkuutta; paras käsikirjoitus, lavastus, puvustus ja maskeeraus, voittaen Oscarin kahdesta viimeisestä. Cannes'iin ei ollut asiaa tälläkään kertaa. Leigh'n uusimman elokuvan yleisömenestys Yhdysvalloissa oli varsin hyvä: 1,1 miljoonaa katsojaa. Sen sijaan Euroopassa elokuva ei kiinnostanut ketään: koko alueelta katsojamäärä jäi alle 300 000:n, josta peräti 250 000 katsojaa olivat Iso-Britanniasta. Ranskassa sitä ei otettu teatterilevitykseen lainkaan, Suomesta löytyi vain 875 katsojaa.

Kaikki tai ei mitään -draamakomediassa (2002) tuottajamaina olivat jälleen Iso-Britannia ja Ranska. Noin 1 250 suomalaiskatsojasta ei jäänyt kerrottavaa tuleville sukupolville. Brittiläiset ”hylkäsivät” Leigh'n tämän elokuvan kohdalla: 150 000 katsojaa, mutta myöskin 100 000 katsojaa vähemmän kuin edellinen filmi sai. Ranskalaisista filmin näki vain noin 75 000. Tällä kertaa teatterilevitys Yhdysvalloissa jäi olemattoman pieneksi, ensi-iltateattereitakin oli vain seitsemän.

Vera Drake oli Leigh'n monien muiden filmien tapaan universaali tarina enkelintekijästä, jota näytellyt Imelda Staunton nappasi roolistaan Oscar-ehdokkuuden Leigh'n saadessa ehdokkuudet käsikirjoituksestaan ja ohjauksestaan. Tällä kertaa elokuva pääsi Yhdysvalloissa teattereihin lähes sadalla esityskopiolla, ja katsojia kertyi muutamaa vaille 600 000. Iso-Britanniassa elokuvaa käytiin katsomassa lähes 510 000 kertaa, Ranskassa katsojamäärä pääsi 190 000 rajan lähettyville. Suomesta löytyi 7 500 kiinnostunutta.

Leigh'n uralla seurasi noin kolmen ja puolen vuoden tauko, joka päättyi kovasti kehuttuun draamakomediaan, kokonaan brittiläisenä tuotantona valmistuneeseen Happy-Go-Luckyyn (2008), jonka pääosassa nähtiin jo Leigh'n kahdessa edellisessä elokuvassa näytellyt Sally Hawkins. Vaikka rooli oli Hawkinsille kansainvälinen läpimurto, elokuvan saama yksi Oscar-ehdokkuus meni kuitenkin Leigh'lle parhaasta käsikirjoituksesta. Hawkins sen sijaan voitti parhaan komedianäyttelijättären Golden Globen.

Berliinin elokuvafestivaaleilta maailmanvalloituksensa aloittanut elokuva saikin Saksan teattereista lähes 290 000 katsojaa. Euroopan maista eniten elokuva kiinnosti Ranskassa, jossa se sai 355 000 katsojaa. Iso-Britanniassa katsojaluku oli reilut 320 000. Italiassa Leigh'n järjestyksessään kymmenes elokuva kelpasi vähän yli 200 000 sikäläiselle elokuvissakävijälle, kun taas Suomesta katsojia kertyi reilut 13 000. Yhdysvaltalaisista liikkeellä oli 450 000 lipunostajaa.

Vuosi elämästä -draamakomedian (2010) pääosissa nähtiin yli maanrajojen tunnettuja brittinäyttelijöitä, joiden vetovoiman merkitystä ei voida väheksyä, vaikka Leigh pääsikin jälleen kilpailemaan Cannes'n pääpalkinnosta ja parhaan käsikirjoituksen Oscarista. Yhdysvalloissa elokuvan näki lähes 385 000 katsojaa, kun taas elokuvan ainoasta tuottajamaasta Iso-Britanniasta löytyi vajaat 300 000 katsojaa. Italialaiset olivat jälleen liikkeellä lähes 200 000 lipunostajan voimin, saksalaisiakin löytyi 145 000, mutta Ranskassa Vuosi elämästä meni peräti yli 455 000 katsojalle. Suomessakin menestys oli Leigh'n aikaisempiin filmeihin nähden suuri: 38 111 katsojallaan se on Leigh'n elokuvista katsotuin. Kaikkiaan Vuosi elämästä sai lähes 1,6 miljoonaa eurooppalaista lähtemään elokuviin.

Mike Leigh'n elokuvat Suomessa

Sija = sijoitus vuoden katsotuimpien ensi-iltojen listalla.